Fanipoikuutta: Humikane Shimadan Mecha-Musume.

Tytöt ja koneet.

Siinä ehkä enemmän tai vähemmän pienien poikien haaveet.

Mutta entä jos nämä kaksi yhdistäisi? Mitäs me sitten saadaan?

Mecha-Musumeita, tietty.

(pssst. — Tästä eteenpäin kuljette omalla vastuullanne työturvallisuuden osalta)

DD: Pienen suuria suunnitelmia.

Tässä olen pohtinut omaa pientä conituskaani, kun vaikka minä haluan poistua ajoittain kiviluolastani ihmisten ilmoille, niin minä:

1) en tunnu viihtyvän luennoilla

2) minusta ei ole sellaisen pitäjäksi

3) työvoimaksi en pysty sitoutumaan ajallisesti

4) ei ole kaiffareita joiden kanssa hengailisi, ja

5) olen sen verran vampyyri luonteeltani, että pitää melkein olla kirjallinen kutsu että pääsisi näkymättömän kynnyksen ylitse, juttelemaan niitten kanssa jotka tunnistaisikin muista yhteyksistä.

Onko sitten mitään muuta mitä voisi yrittää jotta conitunnelma nousisi?

— Taidekuja.

—

Mikäli plokia seuraava nukkeväki muistaa yllä olevan kuvan, heräsi pohdinta, että olisiko tälle, tai muunlaiselle perinnekaaputyyliselle menekkiä?

Loogisesti, ynnä logistisesti ainoa vaihtoehto kujalle osallistumiselle kuluvana vuonna tämmöisten kanssa edes osapäiväisesti on seuraava Tracon.

Voihan se jotakuta huvittaa kun moinen on yhä kahdeksan kuukauden päässä, mutta realiteetti on, että minulla ei ole kuin viikonloput, jos niitäkään aikaa säädellä.

Asiasta varovasti kysellen ei kuulemma nukkevaateputka olisi mikään täysin epätoivottu juttu, joskin tuli myös pienehkö maininta, että mahdollisesti tämänkaltaiselle on osoite ihan kaupallisella puolella, eikä perinteisellä taidekujalla, joka aiheuttaa omia paineitaan — mutta linjaveto on kuulemma vielä kesken.

Mutta ennen kuin tuota murehtii enempää, pitäisi tosiaan tietää, että onko näille yleensäkkään ottajia sen verran, että pöydän hankkiminen pahimmassa tapauksessa pro-puolelta kannattaisi?

Suunnitelmissa on kuvanmukainen hihojen osalta päivitetty 60cm malli (DD/SD)– 40cm malli (MSD/MDD)– ja mahdollisesti myös pullippi versio jos näppäryys piisaa.

Täyskokoiseen on myös pohdinnassa pelkästään polviin ylttävä alaosa, ja mahdollisia DDS tai Obitsu-50 omistajia varten pari senttiä lyhkäsempi täyspitkä. (Täytyisi jostain saada mitta nilkasta lantioon, kun en vielä ole törmännyt mittatuloksiin). Remmejä olisi tarkoitus pidentää hieman jotta se käy myös SD’lle.

Myös yukatamainen kolttu on pohdinnassa obeineen, sekä eri kuosia, ja jos oikein villiintyy jotain one-off tyylistä mahdollisesti myös.

Työnjälki on päällepäin ainakin omasta mielestäni kelvollista, mutta sisältä tietenkin hieman karua.

Kaulus ei ole tässä versiossa aivan niin kuin pitäisi, tosin tähänkin viime yön pimeinä hetkinä tuli kehitettyä taitokset niin että ne menee koneellisesti lähemmäksi esikuvia. Oikeaan verrattuna kainaloaukot taitavat kuitenkin pysyä poissa.

Orrella roikkuva uuden mallin prototyyppi

EDIT: Gunnareitten parhaiden kierrettyä mankassa pari kertaa ympäri valmistui temppelineitovärillinen:

Kainalot hieman rypytti, mutta...

...päällä niitä ei niinkään huomaa.

Hintoja en ole vielä tarkemmin miettinyt, mutta japanin Yahoo huutokaupoissa samantasoiset tuntuvat myyvän 2500-3000 jenin kulmilla, eli pyöreästi nykyvaluutalla 25-30euroa, joka sai miettimään hintoja 20 euron kulmille.

Myös mahdollisesti jotain muuta häryä oheisrekvisiittaa voisi yrittää … tuo kuluvalla kaudella pyörivä Another, kun antoi aika härskejä ideoita joita voisi ehtiä soveltamaan…. mutta jos ei niistä kauhean äänekkäästi, kun pohtii niitä legendaarisia “kyllä aikaa vielä on.. tai sitten ei enää” tilanteita.

Mutta tämä kaikki vaatii nyt palautetta. Ilman sitä ei tapahdu mitään.

Tähän voi ilmoitella halukkuuksia, nazenanista löytyy sähkökusti, ja jos ei senkään vertaa halua antaa yhteystietojaan niin myös anikin yksityisviestit toimii jos siellä vaikuttaa.

Tämä kaikki kyllä täysin tietoisena että luultavimmin nämä pyistyisi itse kukin itse tekemään, mutta nyt voisi antaa homman metallityöläisen tehtäväksi.

Luonnosten siivousta (tai ne niin hyvät ideat, ja niitten tylyt turmiot).

First things first — kuten yanquit sanoisivat.

En ole pyhimys luonteeltani, enkä oikein näe mitään syytä sellaiseksi ryhtymiseen, joten voinen avoimesti tunnustaa viime viikonlopun tunnelmointia.

Psyykkeen herätessä täyteen tietoisuuteen sunnuntaiaamuna lukiessa desugaalan tulokset, päänupin sisällä oma Id tervehti Egoa tällä tavoin:

Herra Clarkson esittää olennaisimman -- Mihin sitä röllejä tarvitsee, kun pystyy rölläämään itsensä?

Minkäs sitä itselleen voi, jos elättelee pieniä toiveita, tiedä edes olinko kymmen parhaan joukossa, mutta jokatapauksess rehellinen tappio, on rehellinen tappio, ei se siitä miksikään muuksi muutu.

Nyt kun tuo on käsitelty, niin kuitenkin haluan antaa jälleen sydämelliset onnittelut Ilonalle voitosta — Jos jollekkin on hävittävä, niin hänelle ihan valintaperustelujenkin mukaisesti, muista meriiteistä nyt puhumattakaan.

Tästä paremmuudesta kamppailun kautta päästään tietenkin sopivaa aasinsiltaa pitkin tämänkertaiseen aiheeseen, eli näennäisen itsekritiikin myötä torppaantuneet luonnokset joita viime vuoden mittaankin tuli muutama umpikujaan päätynyt tapaus.

Hypyn jälkeen ne kivat ideat, jotka eivät kuitenkaan kestäneet loppuun asti…

Vapaa-ajanvarastajat (IX) – Haruhigasmia, ynnä muita tuonelan juttuja.

Tänä viikonloppuna ei tule isompaa päivitystä, ei sen luultavimman syyn, eli frosbiten takia — ehei — tämä poika linnoitautuu autotalliinsa harsimaan kulkineensa takaisin yhteen läjään pakkasten sekä aina avuliaitten auraajien aiheuttamien kiusojen seurauksena, sekä tietenkin pihalle ilmaantunut 20cm lumipatja ei myöskään itsestään poistu, vaikka kuinka toivoisi.

Silti kaiken kovemman urakoinnin jälkeen on ihan kiva relata, ja jälleen on pientä avustusta tiedossa, vaikka osan setistä olenkin jo ehtinyt nauttimaan:

Taidedoujinit, eli illustraattorien vapaavuorot.

Editoriaalinen esipuhe: Jälleen luonnospinon talvisiivousta, nyt viime vuoden alkukesästä asti maatunut tapaus.

Doujinshit.

Nuo ehtymättömät ruumillistumat erinäisiin fanifantasioihin.

Minäkin niitä kerään, mutta pääsääntöisesti en sen tähden että haluaisin nähdä lempihahmojani … … … lähentelemässä toisiaan intiimisemmin.

Allekirjoittaneen doujinhylly

Minä kerään niitä, jotta näen kuinka lempi-illustraattorini vaihtavat vapaalle, ja tekevät juuri sitä mitä haluavat.

Kun fandomi iskee takaisin: Katawa shoujo.

Editoriaalinen esipuhe: On jälleen aika puhdistaa luonnoskasaa vanhemmista aikomuksista. Tällä kertaa viime vuoden toukokuusta asti haudottu juttu:

Kun pohtii visuaalinovelleja julkaisualaustana, voi tulla siihen ajatukseen, että kuka tahansa voi moisen tehdä, ja yrittää tehdä sillä rahaa.

Mutta vaikka kuinka moinen ajatus kiehtoo, onko kaikista ihmisistä tekemään hyvää visuaalinovellia?

Tässä alkuvuonna on viimeinkin päättymässä viisivuotinen talkoo, joka osoitti, että vaikka kuinka helpolta tämä saadaan näyttämään, totuus voi olla kaukana tuosta, varsinkin nollabudjetilla.

4-leaf studios viimeinkin julkaisee ensi viikolla Katawa shoujon kokonaisuudessaan.

Figut: Köyhän miehen hyllyportaikot, osa 2

Tässä taas ihmetellessä pikku-ukkeleiden uusia saapumiseriä, tämä tarkoittaa sitä että aina vain vähiin käyvä tila täytyy käyttää aina tehokkaammin hyväksi.

Eli toisin sanoen enemmän figuja per neliömetrille.

Kuten jo aiemmassa postauksessa mainitsin, ongelmaksi tulee se että väistämättä takariviin päätyvät jäävät vaille kaipaamaansa huomota.

Tuolloin esilletuotu puuportaikko ei oikein sovellu lasivitriineihin, joihin se ykkösvaihtoehto onkin koruliikkeiden esittelytelineet, eli riserit.

Jostain syystä sopivan kokoisia ei tunnu kotimaiselta markkinoilta löytyvän, mutta eipä nuo maailmalla maltaita maksa. Mutta entä jos ehdottaisin miettimään jotain paikallisestikkin löytyvää?

Nimittäin kun kerran minulle ei poikamiesstatuksen omaavana ole sitä yleispätevää kodinhoitokonetta siunaantunut (tämä oli sitten muuten vitsi jälkimmäisen osan osalta), minä hieman possumaisesti juon juomani suoraan puteleista, kun en kerran oikein tiskivuoren kerryttämistä haluaisi tukea.

Näin ollen kurkkasin kaappeihin, ja rivistö käyttämättä jääneitä läpinäkyviä sylintereitä sai ajatuksen ponnahtamaan päähän.

Jospa näitä hyödyntäisi, ostoakryylin sijaan?

Tietenkin jos juomatavat ovat edes hieman sivistyneemmät kuin omani, niin eipä hätä ainakaan kovin hirveä ole, sillä ainakin paikallisesta halpamarketista löytyi kolmen seteissä erikorkuisia tapauksia alle euron kappale, mikä ei mielestäni ole kauhean paha, kun ajattelee, että halvin maailmalta löytämäni akryylistä väännetty jota pystyisi hyödyntämään on noin viisi jenkkitaalaa kappaleelta.

Italialaista lasia alle euron kipale.

Koska juomalasit ovat pääsääntöisesti avonaisia yläosastaan, niin ne ovat ihanteellisiä tuon ominaisuutensa kautta figyyreille, koska useimmiten niitten alustojen pohjissa sojottaa tappi jos toinenkin jolla ukkeli pysyy aloillaan.

Noh, mitenkäs nämä sitten toimivat käytännössä. Seuraa siis pienehkö ennen ja jälkeen vertailu:

Haruhi-hylly ennen halpamarkettilasitarjoilua.

Ja paukkulasien väärinkäytön jälkeen.

Erikorkuisilla tasoilla saadaan myös kivaa efektiä

Nessakin sai nostetta edellisvuosien joululahjasta.

Puista varianttiakaan ei olla täysin unohdettu, ja kaksiosainen korotettu laveri myös antaa hyvän mahdollisuuden tehdä ihan kivaa esitystä varsinkin jos saman teeman edustajia on enemmänkin:

Key figut. Tänne ängettiin vielä yksi Rin Natsume kissoineen hiljattain.

Mutta tämä lienee viimeinen postaus tälle vuodelle, ja samalla järjestysnumeroltaan 103 kaikkinensa, mutta enpä vielä ole päättänyt mitä tuosta vähentäisi virallisen satasen määrittämiseksi.

2011 Syyskauden loppuottelut

Periaatepäätökset on sinällään hankalia, sillä niitten kumoaminen tuo eräänlaista kiusaantumista ja noloutta.

Mutta jos lupaatte, että ette kerro kenellekkään että päätin sittenkin pohdiskella jälleen kuluneen animekauden sarjoja oman dieetin osalta, niin en minäkään kerro…

EDIT, niin… auttaisihan tietty jos kausi olisi otsikossa oikein määriteltynäkin, mutta vahinkojahan sattuu… heh.

DD: Hyvää joulua vaikeimmalta

finnleo'n nukketarha toivottaa hyvää joulua sekä uutta vuotta

(hyppyrin tai alaspäin vierityksen suhteen pienehkö fanipalveluvaroitus kaiketi paikoillaan…)

Vapaa-ajanvarastajat (VIII): Kinkun sulattajat

Tässä kun varustaudutaan pitempään viikonlopunviettoon, sekä ylensyöntijuhliin, ynnä sitten mitä nyt liekään, niin täytyyhän sitä jotain olla millä edistää ruuansulatusta.

Oma varustautuminen sohvaperunaksi naamioitumisen muodossa jouluviikonlopuksi on tässä:

Toorukin suosittelee: Spice & Wolf kaudet 1 & 2 bluraynä

Funimaatio, sekä Sentai Filmworks onkin kunnostautunut bluraykokoelmien julkaisussa, ja tulevina kuukausina ilmaantuukin sellaisia odotuksia kuin englanninkieliset EF, Princess Jellyfish, World God only knows, B gata H Kei – Yamadas First time, ynnä muita hauskuuksia.

Kuitenkin keskittyen itse hankintoihin joulupöydän antimien lisäksi viikonlopuksi saapui siis Spice & Wolfin kummatkin kaudet, hankinta jonka sumplimista olen pohtinut jo jonkin aikaa.

Spaissarin ensimmäinen kausi oli itselleni jälleen pienehkö yllätys sillä en yleensä lämpene periodikuvauksiin, varsinkin silloin kun ne sijoittuvat niinkin pitkälle kuin keskiajalle.

Mutta liekö perimmäinen syy Ami Koshimizun esittämän Holon veikeys, sekä tietynlainen tietämys omista ominaisuuksistaan mikä sulatti aikoinaan suojamuurit.

Toista kautta en syystä tai toisesta sattunut tuoreeltaan katsomaan, liekö se että puhekieli alkoi käymään turhankin kiemuraksi ymmärtää omalla tasolla (miten se Momoi sanoikaan vuosia sitten hopeanuolesta, “Tämä piski tietää vaikeampia kanjeja kuin minä.”), mutta pääsenpähän tuonkin puutteen sivistyksessä korjaamaan.

Tiedä sitten kuinka tyydyttävästi tarina saadaan kerrottua, kun mielenkiinnosta huolimatta alkuperäisiin kirjoihin ei varmaankaan riitä aika. Tilanteen karuuden voin sanoa olevan tasolla, että viime kesänä hankituista neljästä Haruhi kirjoista vasta kaksi on luettuna, kun niitäkin lisää on matkalla höyrylaivan rahtiruumassa tänne kotaani.

Eräänlainen kuriositeetti taas itse julkaisuissa on, että kun ensimmäinen kausi on pelkästään A alueelle lukittu, toinen kausi näyttäisi toimivan myös täällä euroopassa mikäli boksin merkintöihin on uskomista.

Mutta vielä tähän väliin sitä joulun odotusta, ja huomenna se pakollinen komppaniakuva jota varten onkin saanut vähän säädellä jälleen….