Editoriaalinen esipuhe: Jälleen luonnospinon talvisiivousta, nyt viime vuoden alkukesästä asti maatunut tapaus.
Doujinshit.
Nuo ehtymättömät ruumillistumat erinäisiin fanifantasioihin.
Minäkin niitä kerään, mutta pääsääntöisesti en sen tähden että haluaisin nähdä lempihahmojani … … … lähentelemässä toisiaan intiimisemmin.
Allekirjoittaneen doujinhylly
Minä kerään niitä, jotta näen kuinka lempi-illustraattorini vaihtavat vapaalle, ja tekevät juuri sitä mitä haluavat.
No okei, myönnettävä se on, suuri osa omasta doujin-kokoelmastani on myös substanssia jota voisi luonnehtia myös eroottispitoiseksi, mutta koska totuushan on, että joka jätkällä on pornoa (se joka väittää muuta – valehtelee), eli ei tuosta sitten sen enempiä mutinoita.
Mutta ihan vakavasti ajatellen on taidedoujinien keräämisessä myös muutakin perää kuin pelkästään tissi yms kuvituksia. Sinällään taidedoujinshin määrittely on hieman häilyvää sillä esimerkiksi omat keräilykohteet harrastavat myös pieniä sarjakuvapätkiä kuvitustensa ohella, mutta pääpointti on useiten nimenomaan illustraatiot eri aiheista.
Jokatapauksessa hyvin suurella todennäköisyydellä lähes jokainen paremmin tunnettu japanilainen kuvittaja osallistuu Comiketissa myös sinä surullisen kuuluisalla Otakupäivällä, eli Doujinmyyntipäivänä.
Näin ollen pääsääntöisesti jokaiselta taiteilijalta on vähintään puolivuosittainen julkaisu tiedossa.
Comiketin lisäksi muita suurempia doujintapahtumia on Comic-1, sekä Sunshine Creation (sunkure) välikköjä täydentämässä.
Tämä voi tietenkin herättää pienen pohdinnan, että entä sitten? mitä tuolla tiedolla on väliä?
Se siinä on väliä, että näin ollen taidedoujinit ovat kuin pieniä aikakapseleita.
Ilmiselvin syy on, että suurin osa kuvituksista perustuu juuri sillä hetkillä suosittuihin anime/mangasarjoihin, esimerkiksi osa-aika eroge-, täysipäiväinen Segan Shining-pelisarjan taiteilja Tony Taka (T2 artworks) pääsääntöisesti pornoilee toimii juurikin näin.
Hieman piilevämpi syy on, että hyvin pitkään vaikuttaneiden taiteilijoiden kanssa se mahdollistaa puolivuosittaisen vertailun heidän piirrostyylinsä kehittymiseen, tai paikoilleen jämähtämiseen.
Esimerkkeinä silminnähtävästä evoluutiosta voin vaikka antaa Akane Ikegamin, eli piirinimeltään Akane Makes Revolution, jota tuskin tunnistaisi ennen ja nyt kuvitusten perusteella samaksi taiteilijaksi.
Suoranaista revoluutiota, eli AMR:ää vuosilta 2000, 2004, 2008
Taas vastavuoroisesti paikoilleen voisi sanoa jääneen, tai vaihtoehtoisesti jo hyvin aikaisessa vaiheessa visuaalisen tyylinsä löytäneen Aoi Nishimatan (Joker Type), josta ei pahemmin ole epäilystäkään kenestä on kyse yli kymmenen vuoden jälkeen, joskin myönnettävä on että kun tarpeeksi tarkkaan katsoo niin eroja on havaittavissa kuitenkin.
Erilaista evoluutiota, Joker Typeä vuosilta 1999, 2008
Mutta kuten jo otsikossa mainitsin doujinit antavat taiteilijoille vapauden tehdä juuri sitä mitä he itse haluavat juuri silloin tehdä.
Esimerkiksi eräs oma suosikki, eli August erogepelitalon päätaiteilija Bekkankou (Rocket Guy) poikkeaa täysin päivätöistään ja väsää tyystin työturvallisia kuvituksia, ja pääsääntöisesti keskittyy DollHouse sisäkkörobottisarjaansa satunnaisten sarjafanitusten tuomassa pientä vivahtelua.
Rocket Guy'n omaa sekä lainattua materiaalia
Kimppaprojektit ovat myös aika hauskoja tapauksia, kun eri kuvittajat kerääntyvät jonkun tietyn aiheen ympärille tekemään koontivihkoa tuosta aiheesta.
Esimerkkejä kimppaprojekteista, Greenwood girlsin (mm. Rei) Midori sarjaa, sekä Cafe de Tom-nekon Cars Girls Graphics sarjaa
Onko taidedoujinshista sitten taidekirjan haastajaksi? — Se riippuu doujinshista.
Keräilijöille taidedoujinshien hamstraamisen suurin viehätys olennaisen lisäksi on satunnaiset erikoispainatukset kansissa tai jopa sisäsivuilla, mutta esimerkiksi 500-1000 jeniä parhaimmillaan vain kymmenestä sivusta tuskin tuo mitään riemun hetkiä verrataessa monisatasivuisiin kirjoihin.
Parhaimman hinta/laatusuhteen tuovat monien eri vuosien yhteenkeräävät koontikirjat. Esimerkkeinä Joker Type/Heartwork (Hiro Suzuhira), AMR, Rabbit net (mm. Tinkle), Fujitsubo machine (Noizi Ito sekä Kichiemo)
Parhaan hintalaatusuhteen doujineista saa tietty koontiteoksista, joissa moiset erikoisuudet pääsääntöisesti puuttuvat.
Poikkeuksen tekee tietty kuriositeetit, kuten Xenosagan konseptitaitelija Koichi Mugitani (Chocolate Shop), jonka luonnokset tuohon peliin nimenomaan löytyy vain omakustanteena, jolloin optioita ei luonnollisesti ole.
Tuhteja omakustanne-erikoisuuksia: Xenosaga pelitrilogian konseptitaidekirjat.
Mutta se perimmäinen syy miksi minä tykkään kerätä taidedoujineita, on se että siinä näkee hyvin monen artistin näkemykset samasta aiheesta. Ja hyvin monesti hyvin vaatimattomista, mutta konseptiltaan voimakkaita tapauksia saavat yhä upeampia näkemyksiä.
Vaatimattomat kannet kätkevät sisälleen parempaa materiaalia yksinkertaisesta lähtökohdasta, Heartworkiltä, Retrolta, sekä Heat hazelta aiheesta Higurashi no naku koro ni
Suurin ongelma näissä kuitenkin on, että suosituimpien henkilöitten tapaukset pitäisi onnistua hankkimaan tuoreeltaan, kun huutokauppahinnat voivat parhaimmillaan olla hieman pelottavia. Mutta onneksi tässä jälleen vuodenvaihteessa tuoretta materiaalia tulikin jälleen Tokion Big Sightin lattialan verran tarjolle…
