Kotiprojektit: Tee se itse ruohonleikkuri.

Tässä hieman lyhyemmän pohdinnan jälkeen tuli todettua, että tämäkin opustus voisi jälleen kaivata vähän enemmän testosteronia — Ja koska vallitsevat olosuhteet ovat mitä ovat, niin ratkaisuksi päätyi viimeisin näpertelyprojekti, eli ruohonleikkurin entraus.

Kuulostaa hieman hupaisalta, että miksi moista nyt korjata, kun uusiakin saisi kaupasta… mutta tämäkin on kuulemma enemmän tai vähemmän vääränlainen sijoitus, pitkäikäisyyden puolesta — esimerkiksi taloni mukana tullut kapine laukesi rungoltaan jo kymmenen vuoden kiusauksen jälkeen.. ja huhut kertovat että uusimmat leikkurit alkavat temppuilla moottoriensa puolesta jo vuoden jälkeen.

Osta Klippo sanoi eräs tuttava, mutta tuossa toteamuksessa onkin aika surkuhupaisa hintalappu mikäli uutta ajattelee hankkia.

Kuitenkin tällä merkillä on siitä hauska ominaisuus, että se on kunnallistekniikan osaston suosikki, ja loppuunajettuja alkaa kiertelemään erinäisissä piireissä ihan mukavasti.

Viidellä kympillä saa näin paljon Klippoa.

Viidelläkympillä saa näin paljon Klippoa.

Tässä sitten tuttava raahasi edellisestä Tampereen Restaurannasta viidelläkympillä käyntikuntoisen tapauksen joka pitemmittä puheitta laitettiin palasiksi entrausta varten…

Sinällään ei pidä ketään edes yrittää hämätä että viidelläkympillä hyvää kapinetta saisi, kun kerran uusi maksaa yli kymmenen kertaa enemmän, ja odotettavissa onkin mitä mielenkiintoisimpia virityksiä.

Klippo Excelent -- ei taida ihan enää pitää paikkaansa.

Klippo Excellent — ei taida ihan enää pitää paikkaansa.

Ensimmäisenä tietty pistää silmään vähintäänkin väsynyt ulkonäkö. Mutta tämä nyt ei liene mikään kovin suuri ihme, sillä kapineen tänne roudanneen tuttavan kanssa tapaus arveltiin olevan noin 30-vuotta vanha tapaus.Tässä suhteessa huonomminkin olisi voinut käydä kokonaisuuden osalta.

Kuitenkin eräänlaisia hupaisuuksia tuli vastaan kun laitetta purki, esimerkiksi säädettävä työntötanko ei pahemmin ole enää säädettävä, ilmeisesti alkuperäiset pikalukitukset eivät ole pidätelleet tarpeeksi ja niitten alle on laitettu oikein mutterit, ja sitten loppujen lopuksi koko komeus on hitsattu yhtenäiseksi… tämä viritelmä kuitenkin lienee avattavissa tulevaisuudessa.

Korkeussäädön siirtotanko oli tallottu mutkalle sekä jumissa hieman väärin asennetun stongan takia. Kaikki pyörätkin piti aika härskiä rutinaa, ja pari jo vaaputtikin lupaavasti. Leikkuuterä oli ilmeisesti nähnyt useammankin kivikon elämänsä aikana, ja vaikka moottori kuulemma kävi ei tämän ikäinen strattoni se aivan varmin vehje ole.

Mutta nämä kaikki asiat ovat silti korjattavissa, sillä tässä suhteessa Klippot ovat vähän kuin 60/70-luvun mersut, kunhan runko on ehjä, kaikki muu pystytään korjaamaan.

Ja rungon puhdistuksella se sitten kaikki alkaakin, eikä mitään kauheuksia löytynyt pinttyneemmän lian, sekä pohjan kompostoinnin alta.

kilp003

kilp004Alumiininen runko toki oli hapettunut paikoin, ja muutama pieni murtuma löytyi jotka lienee aiheutuneen sinkoilleista kivistä.

kilp006Sivuhelmat olivat ikävän näköiset eivätkä ne kauheasti parantuneet vaikka ne yrittikin parhaimman mukaan hioa puhtaaksi ennen ensimmäistä pohjamaalikerrosta.

kilp007Joka taas sai asiat näyttämään huomattavasti paremmalta.

Ja viimeistään kun runkoon sai lääsittyä halvin mahdollinen punainen väri päälle, niin asiat alkoi näyttämään jopa herkulliselta.kilp005

Tämän jälkeen sai sitten alkaa pulttailemaan akseleita takaisin, joille en pahemmin tehnyt muuta kuin puhdistaa irroitusöljyllä suurimmat liat…

kilp012

Sinänsä oli turha kuvitella että vaikka uudempi moottori löytyikin nurkasta edellä mainitun rikkoontumisen johdasta, niin ei tätä projektia aivan viidellä kympillä lävitse viedä… vaadittiin lisäinvestointeja…

kilp002Huoltosarja moottorille, uusi leikkuuterä pilaantunen tilalle, sekä uudet pyöränlaakerit. Yhteensä noin 60 euroa. Eli rakkine tuplasi sitten näppärästi hintansa tämän myötä.

Mutta kaikki tuli hyvään tarkoitukseen, ja kun pyörät sai hiottua suurimmista ruosteista pois, ja suojattua renkaat…

kilp008alkoivat nekin näyttää sekä tuntua paremmilta kunhan uudet laakerit oli sorrattu paikoilleen…

kilp009
Tässä vaiheessa lienee näppärintä tunnustaa, että tämä vaihe ei ihan mennyt ihan niin näppärästi kuin olsi luullut.

Yhden melko hulvattoman sormestä lähtevän verenvuodon lisäksi muutamat uudet laakerit eivät ihan suosiolla halunneet asettua vanhoille akseleille.. seurauksena väkivaltaa sekä mysötyt pölysuojat.

Sinänsä tämä taas loi uutta näpertelyn aihetta, eli tuli entrattua ne kolme pölykapselia jotka tuli irroittaessa osin myösöttyä, mutta sopivankokoista hylsyä vasten naputtelemalla näistäkin tuli sen kuvainnollisen uuden venäläisen veroiset… ulkonäkökin parani samalla..

Sitten seurasi se pieni, suuri juttu… eli moottori.

Vanha, sekä vähemmän vanha.

Vanha, sekä vähemmän vanha.

Sinänsä en mielelläni toimivia juttuja romukoppaan tykkää laittaa, mutta tässä tilanteessa käyttäjäystävällisyys ei välttämättä ole yhtään pahitteeksi.

Sinällään Strattonin leikkurimoottirit eivät ole pahemmin muuntuneet aikaa myöden, ja suurin eroavaisuus lienee polttoaineensyötössä. Vanhassa mallissa johon nyt ilmeisesti ollaan palattu, on vaahtomuovilmansuodatin, kun ”välimallin” Quantum mottoreissa paperinen, sekä huomattavasti suurempi polttoainesäiliö.

Vanha mottori voi kuitenkin päätyä elintenluovuttajaksi eräälle toiselle värkille…

Eräs asia jonka halusin myös oli vetonarun tuominen työntöaisaan, mutta tämä vaati hieman virittelyä, sillä vetonyöri kuten se uudemmassa koneessa tehtaalta lähti, sojotti nyt täysin väärään suuntaan.

Porakoneella ja uudelleenniittauksella tästäkin tietty selvitään.

kilp011Moottorin asentaminen oli taas sitten oma hauskuutensa. Sillä vaikka tämäkin moottori oli käynyt samanikäisen Stigan rungossa ilman suurempia juttuja, ja vaikka Klippossakin oli syvennykset itsevetokoneistoa varten, tuli pieni tilanahtaus, joka sai epäilemään että klippossa taitaa olla jotain muutakin tässä välissä… jokatapauksessa Dremelillä tästäkin selvittiin ilman suurempia kirosanoja.

kilp013Lopuksi oli enää huoltosarjan sisällön heittäminen moottoriin, sekä olennaisimman värkin asennus, eli leikkuuterä.

kilp016Terän kanssa olikin eräänlaista pohdintaa että minkäköhän kokoinen sen pitäisi olla.. loppujen lopuksi pienin oli sopivin. Näppäränä tapauksena ajattelin myös, että alustamassa voisi suojata alustaa paremminkin, mutta tuokin oli jo osin kulahtanut pois kun tuli painittua pyöriä paikoilleen lankkujen päällä…

Loppujen lopuksi ei kokonaisuus pöllömmältä näytä, ei kapinetta ihan heti 30-vuotiaaksi uskoisi.

Stongaan en koskenut vielä kun täytyy pohtia alkaako purkailemaan tehtyjä hitsauksia.. mikä lienee turhaa sillä korkeus on itselleni aika hyvällä tasolla näinkin.

Amerikkalaisellehan tätä ei passaa antaa, kun turvahantaakia ei ole, mutta tuotakaan ei tyystin unohdettu ole, pelkästään siitä kiinni löytyykö sopivaa kahvaluovuttajaa.

kilp014

Työntämäänhän tätä itse joutuu, mutta liikkuu muuten huomattavasti köykäisemmin kuin itsevetävä leikkurini, joka ei enää vedä itseään.

Onnistuneen koeajon jälkeen oli sitten aika pienille viimeistelyille…

kilp015.. eli Klippo tekstin esillehionta, sekä uuden mallimerkinnän maalaus…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s