Pienoismallit: Last Exile Vanship

Plokipäivitykset ovat satunnaistuneet omalla osallani, mutta siihenkin löytyy erinomainen pikaselitys siihen sävyyn, että onnistun saamaan paljon enemmän aikaiseksi pelkästään tekemällä niitä enkä märehtimällä, että mitenkä näistä tekemisistä saisi juttuja aikaiseksi.

Miesluolakin on päivittynyt aika mukavasti, ja osin menetetty mahdollisuus tuossakin, joskin voinen tuohonkin palata jollain toisella kertaa.

Tällä kertaa kuitenkin tarkoituksena on käsitellä sitä aihetta mitä aikoinaan jopa uhkasin harrastaa, eli pienoismalleja. Näitä on tullut enemmän tai vähemmän keräiltyä, eikä rakennettua, kuten oikein pitäisi, mutta viimeinkin otin työn alle tapauksen joka on reilun puolen vuotta lojunut laatikossaan, odottaen kokoamista.

models030

Eli Last Exile: Fam of the silver wing:stä peräisin oleva Vanship… hieman omin maustein tottakai.

Henkilökohtaisesti Last Exilen toinen kausi iski harvinaisen kovasti, erityisesti tyylitetty maailmankuva jossa on monia mainioita visuaalisia hauskuuksia, sen pahemmin alkamatta onnistuneista Range Muratan hahmosuunnittelujen soveltamisista.

Yksi mielen sopukoita kolistanut asia oli kuitenkin sarjan Vanshipit, jotka pienhävittäjämuodossa vaikuttavat kuin vanhoihin historiakirjojen autokilpureihin olisi laitettu siiventyngät, ja annettu mennä.

Omasta mielestäni ainakin toisen kauden tapaukset olivat harvinaisen tyylikkäät, ja mieli teki pienoismallia moisesta jopa sarjaa katsellessa.

Jostain kymman syystä Hasegawan julkaisu aiheesta lipsahti ohitse huomiopiirini (joka myönnettäköön oli enemmänin painottunut figyyreihin). mutta viimeistään siinä vaiheessa kun paikallinen amerikkalaisiin autoihin keskittyvä julkaisu esitti alankomaissa ollutta pienoismallipöytää, jossa Vanship istui ihmeteltävänä, niin motivaatio löytää rakennussarja sai uutta pontta osakseen.

AmiAmi’lta sattui kuin sattuikin löytymään yksi kappale joka livahti sitten kuukausittaiseen lähetyslaatikkoon, mutta se mitä sain oli ehkä hieman enemmän kuin olisin ollut valmis nyhertämään.

models031

En sinällään ollut pienoismalleihin täysin perehtymätön tapaus, mutta japanilaiset tuppaavat ottamaan pienoismallinsa ehkä hieman vakavammin kuin amerikkalaiset tai englantilaiset toverinsa.

Airfixin tai AMT’n malleihin verrattuna niin osat ovat tarkkoja soviteltavia. Eräs vertailu voisi ehkä olla Italeri joka malleja olen nähnyt mutta en kuitenkaan itse koonnut.

models032

Osat ovat kuitenkin parhaimmillan melko pieniä ja vaativat osin pinsettejä asemoimiseen. Ja jos aivan rehellinen olen, niin haastetaso oli se syy jonka takia jätin laatikon hautumaan kuukausiksi.

Viimein eräänlaisen Tee-Se-Itse figman kasaamisesta rohkaistuna päätin tarttua myös Vanshippiin.

Heti ensiksi täytyi päättää väri. Mielessäni pyöri syvä metallinhohtoinen sininen, lähinnä sen takia että Vanship nimenomaan toi mieleen valkoisine raitoineen ja peitelevyineen mieleen vanhat Bugatit (jotka myönnettäköön ovat useimmiten vaalean sinisiä… kai).

Valitettavasti moista väriä ei paikallisella tasolla ottanut löytääkseen, joten kompromissiratkaisuksi päätyi se väri johon olin kaiken lopun perusmetallinhohtosiniseni tuhrinut hieman aikaisemmin, eli purppura metallisävy.

models033

Sävy tuli leviettyä halvalla 20-30 euron (riippuen mistä hankkii) kynäruiskulla sekä halvalla pienoiskompuralla josta oli tehty vähemmän halpa paineensäätimen lisäyksellä.

Aikaisempi figyyrimaalaus onnistui jopa niin hyvin että Vanshippiä varten tuli maalattua valkoiset koristeet, pelkkää perus maalarinteippiä käyttäen. joka valitettavasti myös näkyy ponttoonien rajoissa.

models034

models035

Tulos ei missään nimessä ole täydellinen, mutta varsin rohkaisevaa, että lähes vuosikymmenen seisoneet Humbrolin pienoismallimaalit yhä käyttäytyi näinkin hyvin.

models036

Pientä onnenkantamoista kävi myös, kun tuli sävytettyä tumma metallinhohtoharmaa, joka syntyi sekoittamalla Revellin hopeaa Humbrolin mattamustaan, joka aikaansai karhean näköisen pinnanlaadun. Pientä lisädetaljointia tuli harrastettua maalausohjeistuksen vastaisesti, maalaamalla claudia-yksiköiden liitokset kullalla, sekä paisuntasäiliöt kuparilla sekä kultaisilla korostuksilla.

Törmäyssuksen lehtijousi sai myös hieman hopeaa ja kultaista käsittelyä lisädetaljiksi.

Kun tarpeeksi osia oli maalattu, niin kasaaminen sai myös alkaa lisäillen maalausdetaljeja kun homma eteneni.

models037

models038

Apuna tässäkin vaiheessa oli päättää maalausjärjestelut, ynnä pari muuta helpotusvälinettä, kuten vaikka Gundam Marker maalikynät.

models039

Kaikkein jännittävin vaihe oli kuitenkin äärivalojen lisääminen, jotka hoidin perinteikästä erikeepperiä käyttäen, kun olin lukevinani jostain, että moinen olisi linsseille omiaan koska se kuivuu kirkkaaksi, eikä sumenna osaa muutoin kuten esimerkiksi pikaliima tai yleiset muovimalliliimat.

models040

Valmista kuitenkin lopulta tuli, ja lopputulos oli vallankin kelvollinen laitettavaksi hyllyyn…

models041 models042

models043

Tunnelmavalaistus sopivasti korostaa purppuraa väriä…

models044

models045

models048

models047

Tämmöistä tällä kertaa, seuraavaksi jotain ehkä muuta…. ehkä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s