Hieman jälleen palatakseni käyttämään hyväksi jo osittain aikoja sitten tehtyjä asioita juttupohjina, aiheena on nyt eräs kellotyyppi jota kohtaan on ollut jo pitkään aikaan mielenkiintoa rakentaa.
Kyseessä on niin sanottu Nixie-kello, japanilaisten harrastajien keskuudessa tämä kaiketi tunnetaan myös Steins Gate kellona.
Yksinkertaisesti selostettuna tämä kellotyyppi käyttää hyväksi iänkaikkisen vanhoja neonputkia joissa on jokaiselle numerolle omat eletroidit jotka hohtavat oranssina.
Putkia on monenlaisia, ja kaikkein halutuimmat ovat jättiläismäiset versiot joissa numeroiden koot ovat noin viisi senttimetriä korkeita, mutta tuollaisen rakennuskustannus on jotain turhankin huvittavaa nykyään.
Onneksi on halvempiakin vaihtoehtoja, mikäli ei haittaa että numerot ovat vain parin sentin korkuisia.
Niin masokisti en ollut että olisin halunnut aloittaa projektin aivan alkutekijöistä, joten pikaratkaisuksi koitui etsiä Ebaystä sopivan näiköinen rakennussarja, joka ei kovin suuria summia maksanut.
Puolalainen tapaus tarjoaa pääsääntöisesti kahden eri putkityypin ratkaisuja, LC-511, sekä neuvostovallan IN-12 tyyppisiin putkiin perustuvia sarjoja.
Sarjojen tilauksesta kului noin viikko ennenkuin ne saapuivat Varsovasta asianmukaisesti paketoituna, ja erityisesti ehjinä.
Piirilevyt olivat oikein mallikkaan näköisiä ainakin verrattuna siihen mitä olin tottunut kymmenisen vuotta sitten vielä näpertelemään harrastusmielessä. Tietenkin valmistajan panostus ulkonäköön ei ole mitenkään ihmetyksen aihe, sillä nämä ovatkin melkeinpä sisustuselementtejä enemmän kuin ajannäyttäjiä. 
Itse olin valinnut kuusinumeroisen IN-12, ja valitettavasti pyöreää LC-511 mallia ei ollut kuin nelinumeroisena.
Sinänsä näitten rakennussarjojen peruselektroniikan kasaus on verrattain peruskauraa, eikä mitään ihmeellistä ongelmaa luulisi syntyvän mikäli on vähääkään kolviä käyttänyt. Kaikki IC-piiritkin tulevat omille kannoilleen, joten ei ole pelkoa että nämä tulisi poltettua kolvilla.
(Ja kyllä… korjasin myöhemmin irvistivät IC-kannat piirilevyn tasalle.)
Kumpikin kello toimii Arduinostakin tutulla AT_mega ohjainpiirillä joihin löytyy internetin ihmemaasta jo valmiita kello-ohjelmistoja, myös Nixie-putkille. Mutta, jälleen se huomautus että kuinka hankalaksi elämänsä haluaa tämmöisellä tehdä…
Isompi kuusinumeroinen kello oli jo valmiiksi varustettu patterivarmennuksella sähkökatkojen varalla, ja pienempi kello tulee vakiona kondensaattorilla, mutta sarjan mukana tulee ohjeet joilla sen saa myös muutettua patterivarmenteiseksi — muutos jonka tein sillä kondensaattori pitää virtaa vain noin 20-30 minuuttia.
Peruselektroniikka saa virtansa 9V DC virtalähteestä, joita sattui olemaankin nurkissa ylijäämänä erinäisistä rikkimenneistä jutuista. 
Suurin haaste sarjan kasauksessa lienee putkien liitospinnien paikoilleenlaitto.
Tämä onnistui joten kuten laittamalla pinnit putkiin kiinni, ja pujoittelemalla ne piirikortin lävitse hieman keikuttaen kunnes kaikki pinnit olivat kortista lävitse.
Putket ovat myös muodin mukaisesti taustavalaistu. Vakiona sarjan mukana tulee siniset LEDit, mutta itse päädyin käyttämään valkoisia LEDejä jotka olin realisoinut halvasta putkivalaisimesta.
Valmis kokonaisuus on jo itsessään ihan hauskan näköinen, mutta viimeistään putket paikoilleenlaittaessa se herää oikeaan oleensa: 
Taustavalot päällä, kun vielä pohdin taustavalaistusta:
Lopulta tosiaan päädyin valkoiseen valoon, sillä vaikka sininen on jotenkin jännä, se on myös jotenkin häiritsevä…. ja kaikilla tuntuu olevan siniset valot näissä. Pienenä yksityiskohtana isompi kellomalli on myös hieman pornograaffisempi toiminnaltaan kun kaikki numerot sykkivät muuttuessaan, kun taas pienemmässä numerot lähinnä vain vaihtuvat — seikka joka hieman harmittaa, sillä pyöreät putket muuten on kivemman näköiset, ja helpommat ajatellen mahdollisia härypallokotelointeja.
Pienempi kello aiheutti hieman ongelman poikasta sillä se ei halunnut oikein toimia kunnolla. Kyseessä saattoi olla suurimmalla todennäköisyydellä käsittelyvirheitä kun yhdessä putkessa kaikki numerot eivät toimineet, ja yksi putki ei toiminut ollenkaan.
toimimaton putki osoittautui rikkinaiseksi johteeksi piirikortilla, ja osin toimimaton putki siirettiin vain ensimmäiseksi numeroksi jossa ei tarvita normaalikäytössä kuin 0 , 1 ja 2’sta.
Ongelmanratkonnan yhteydessä tuli tehtyä samalla myös mainittu patterivarmennus, jonka komponentit löytyi sopivasti romutetuista tietokoneista jotka nurkissa lojui.
Pienempi kello oli myös tarkoitus koteloida, ja nurkissa lojuvista 18mm liimalevypätkistä sitten tuli pöytäsahalla ja tasojyrsimella tehtyä aiheeseen sopivat palikat: 
Takalevyn kanssa joutui hieman jopa miettimään että kuinka painonapit saisi parhaiten käytettyä, mutta lopulta ratkaisuiksi esittäytyi jyrsiä ura joka samalla suojaa nappeja vahinkopainalluksilta. 
Suojalasiksi tuli yksinkertainen pelksin pätkä: 
Rakenne on ihan sopivan yksinkertainen, ja erityisesti sallii purkamisen, jos ja kun patteria täytyy vaihtaa varmennuksesta.
Tähän asti kaikki näytti ihan kivalta…
Kokonaisuus purettiin vielä kerran, ja puuosat saivat petsaus sekä lakkakäsittelyn:
Ja loppukasauksen jälkeen kapine on vähintäänkin edustavassa kunnossa.
Tämmöistä tällä kertaa, mitä lie seuravalla kerralla…
Vaikeimman kautta 