Tee se itse CNC jyrsin (CNC-3018 Woodpecker)

On tiettyjä leluja joita on tehnyt itselle mieli jo pitemmän aikaa, ja jälleen kerran pääsi ruksaaman yhden näistä toiveista ylitse.

Nimittäin toisen harrastukseni eli puuntyöstö pienoiskokoisia huonekaluja varten ajoittain on aiheuttanut pientä päänvaivaa, kun haluaisi toistaa jonkin palikan useasti, mutta sen käsin hiominen muotoonsa ei oikein huvita kovinkaan paljoa.

Joitain kepulikonsteja tulikin jo keksittyä jyrsinohjureitten muodossa, mutta noissakin oli pientä säätöä ja pieleenmenemisen mahdollisuuksia.

Ratkaisuksi ajattelin sitten tätä maagista CNC’tä… eli Tietokoneen numeerinen ohjaus.

Mutta mitenkä tämän sitten toteutat?

Olin jo pätkän matkaa ajatellut ruuvata pylväsporakoneeseen ja siihen liitettyyn ristisyöttöpenkkiin askelmoottorit, kunnes tuli törmättýä ebayn ihmemaassa erääseen hökötykseen joka näytti paljon kiinnostavammalta ja eritoten lupaavammalta tarkoitusperiäni varten.

Kyseessä oli erään amerikkalaisen CNC harrastajan open source tyyppinen projekti, jonka eri osat arvon tunnetuimmat aasialaiskauppiaamme ovat koonneet valmiiksi rakennussarjaksi.

electro020

Yksi tälläinen sitten kiitos. Mutta kuinka helppoa tämmöisen kanssa sitten onkaan?

Tällä kertaa voimme aloittaa jo kapineen hankinnasta. nimittäin vaikka värkin hinta olisi mahdollisesti houkuttelevin suosituimmalla huutokauppasivustolla, niin tämän kautta lähestyminen aiheeseen ei ollut se kaikkein yksinertaisin.

Nimittäin euroopasta käsin myyvä tapaus oli hieman hyvien tapojen vastaisesti myymässä ennakkotilauksia lähetysvalmiitten tuotteiden muodossa, kahden päivän perilletoimitusajan kanssa.

Totuuden tullessa ilmi, sekä parin muun arvelluttavan peliliikkeen rohkaisemana, tämä ensimmäinen kauppa sitten peruttiin, ja varmemmaksi vaihtoehdoksi sitten todettiin hieman kalliimpi globaalin verkkokaupan varastosta lähetettävä yksilö, ja tämä laatikko sitten tulikin viikon sisällä tilauksesta ilman mitään mukinoita lähimpään ärrään.

electro021

Tästä laitteesta on sitten olemassa parikin versiota, mekaaniselle työstölle suosittelisin ottamaan ER-11 collet-istukan ajopäähän sillä karvalakkimallissa ei pysty käyttämään kuin 3mm istukkaan tarkoitettuja teriä. Tosin Dremelin valikoimasta näitäkin löytyy aika mukavasti. Toinen optio on sitten Laser tuki … mutta haluan kyllä huomauttaa, että niillä voi lähteä näkö, sillä rakennussarjaluonteisesti käyttöturvallisuus on tasolla ”Tässä aurinkolasit, mutta koita olla kattomatta silti suoraan säteeseen.”

electro022

Mukana tulevat rakennusohjeet ovat hieman mielenkiintoiset, jolloin myös totesin rakennelman alkuperän jo joskus aiemmin projektivaiheessa nähdyksi laitteeksi.

Mikäli ei ole leikkinyt meccanojen kanssa pienenä, ja erityisesti pitänyt tuosta harrastuksesta, sekä jos teknisten piirustusten lukutaitoa ei ole, niin tämän kanssa voi tulla suru puseroon nopeastikkin. Sillä mitään vinkkejä kokoonpanosta taikka kokoonpanojärjestyksestä ei ole annettu.

Tämä siis koskee mukanatullutta dokumentaatiota, mukana seurasi myös lappu nettiosoitteeseen, josta ohjeita myös löytäisi, mutta jätin tuon option suosista kokeilematta.

electro024

Pienen päänraavinnan jälkeen sain kuitenkin itse ainakin rungon kasalle, ja sitten seurasi se hieman ärsyttävämpi osio, eli liukupinnat.

electro025

electro026 electro027

Ajopöydän paikalleenlaitto oli hieman ongelmallinen sillä en saanut sitä aivan mieleiseksi. Ilmeisesti tässä yhdistelmä 3D-tulostetut liukulaakereitten kiinnitysosat, sekä mahdolliset poikkeamat rungon kasauksessa aiheutti sen että jos kaikki ruuvit kiristi täysin peti lakkasi liikkumasta täysin vapaasti.

electro028

Askelmottoreita tuli sarjan mukana täysi sarja, joskin hieman oudosti ajopää, eli käytännössä Z-akselin kasaus oli tehty jo valmiiksi. Ilmeisesti tämä on aiheuttanut ongelmia aiemmin tehtyjen kauppojen kanssa, joten tämän suhteen on pelattu hieman varmemmin. Ainoaksi jutuksi näissä kahdessa viimeisessä oli kiinnittää kiinnitysraudat niin että sähköpistokkeet eivät sojota aivan väärään suuntaan paikoillaan ollessaan.

electro029

electro030

Voimansiirto syöttöruuveihin tapahtuu yksinkertaisten alumiinholkkien välityksellä, ja moottoreissa on itsessään räikkämäinen ylikuormitussuoja, eli jos raja tulee vastaan niin moottorit eivat ainakaan heti rikkoonnu.

Piuhoituksen suhteen alkoi mennä jo vähän rimanalituksen puolelle…

electro031

Mukana on toki nippusiteita, ja näitä on toki itselläkin melkoinen varasto millä nämäkin olisi saanut pysymään tässäkin muodossa joten kuten kuosissaan, mutta ajattelin käyttää vanhaa temppua jota tuli harrastettua nuorempana tietokonekasailijana…

electro032 electro033

Ja kyllä… huijasin pitämällä signaalipiuhat yhdessä, sillä en millään muistanut miten neljän pötkön pitko sidottiin…

electro034

Aivo-osasto sitten koostuu AT_mega pohjaisesta ohjauspiiristä, joka ohjaa työstömoottorin mosfettiä, sekä askelmoottoriohjaimia, joille olikin mukana hieman pielaveteläismäiset liimattavat jäähdytyspalikat. Mutta parempi näinkin, kuin ei ollenkaan.

Koko laitos toimii siis Arduino-pohjaisella gerbiilillä, eli GRBL-koodilla. joka taas tukee ihan standardia G-koodia, jota ihan oikeatkin CNC työstökoneet käyttää.

Kone itsessään ei liiku mihinkään vaan tarvitsee itselleen tietokoneen ohjelman syöttöä varten, ja vahnempi miniläppäri ajaa joten kuten asiansa tässä. Ongelmaksi lähinnä muodostuu pienehkö näyttöresoluutio jolloin kaikki ohjaimet jäävät piiloon.

electro035

Laitteen mukana tulee ajuri, sekä GRBL Control 0.8, jonka uusin versio kulkee itseasiassa nimellä Candle. mutta jostain syystä käsiohjaus ei tuossa uudemmassa suoraan toiminut, joten nollapisteen asetus voi olla hieman turhan hauskaa. Eli vanhalla mentiin tässäkin, vaikka läppärini ei suostunut siinä ajosimulaatiota näyttämään.

electro036

Ennen kuin pääsee edes enismmäistä työtä tekemään täytyy tietty saada jonkinlainen ohjelma aikaiseksi, että kone tietää mitä se tekisi.

Tähän sitten löytyy erinäisiä ilmaisiakin ratkaisuja, joskin myönnettävä on, että ne maksavat tapaukset luultavasti säästäisivät eniten päänraapimiselta…

Ilmaisten ohjelmistojen kanssa pelatessa täytyy vain muistaa, että tämä kapine ei sitten tykkää pilkuista koodissaan. Eli tämä hupaisa laitteen todellisen alkuperän amerikkalaisoikku, jossa desimaalierottaja on piste, eikä pilkku.

Tilanteen tekee hauskaksi erityisesti se, että GRBL-Control ja Candle kyllä osaavat myös pilkkujen päälle, mutta ne syöttävät tiedot raakana laitteelle, jolloin paluuviestinä tulee pelkkää virhettä.

G-CAM SE ohjelmalla sitten tein perusvektorit eräästä tunnetusta logosta, ja windowsin muistiolla tein hienosäädöt, vaihtamalla desimaalierottajat, ja muutoin yksinkertaistamalla ajoratoja kone oli valmis ensiajoonsa…

electro037 electro038

electro039

Tässä vaiheessa ei pystynyt toteamaan kuin, että paras lelu ikinä…

electro040

Tämmöistä tälläkertaa, mitähän sitten seuraavalla kertaa..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s