Fanipoikuutta: Jeremy Clarkson

Sinällään täytyy myöntää, että tämänkertainen aihevalinta on eräänlaista halvan huomion hakuisuutta, johtuen kohteen ajankohtaisuudesta, mutta toisaalta mikä on sitten kuitenkaan parempi tai huonompi aika yleensä ihmetellä mitään.

Peri brittiläinen, poliittisesti epäkorrekti, eräänlainen perusjuntti, mutta omasta mielestäni harvinaisen fiksu tapaus.

Tätä kaikkea on Jeremy Clarkson

ARkistokuva

Arkistokuva

Kuka tai mikä sitten on Jeremy Clarkson?

Lue loppuun

Fanipoikuutta: Shigenori Soejiman Art Deco androidi

Shigenori Soejima nauttii eräänlaista suosiota meidän harrastajakunnan tietyissä osissa, mutta rehellisesti puhuen hänen tuotoksensa eivät pääsääntöisesti aiheuta kovin suurta nostetta omalle osalleni.

Mutta kuten olen esimerkiksi huomattavasti yksinkertaisempia tapauksia harrastavan Bekkankoun kanssa todennut, kutakuinkin kaikilla illustraattoreilla tapahtuu se joku maaginen hetki, jolloin ei voi kuin ihailla lopputulosta, oli fani tai ei.

Tämän Soejiman luoman konseptin kanssa on vähän hassu tilanne, sillä mikäli hahmoa tarkastelee vain paperilla, hän on varsin tylsä ja tyypillinen tapaus.

Mutta kun ottaa hahmon ulkonäönkin huomioon, hän lakkaa olemasta pelkästään tylsä hahmo — oikeastaan hänen suhteen on väärin puhua hamosta, sillä insinööripornoa on ehkä parempi kuvailu hänen ulkonäöstään.

Atlus Persona 3 - Shigenori Soejima -- Aegis

Kyseessä on minun oma suosikkini Atlus:in Persona 3 pelistä — Aegis.

Lue loppuun

Fanipoikuutta: Yuki Kajiura

Ei ollut kovinkaan kauan sitten aika, kun animeharrastajien juusto-osastoon keskittyvät ihmiset pystyttiin jakamaan kahteen eri leiriin.

Oli he jotka pitivät idolinaanjoko  Yoko Kannoa, tai sitten ne jotka suosivat Yuki Kajiuraa.

Vaikka tuskin itse artisteilla ei ollut mitään toisiaan vastaan, fanit kinastelivat oman suosikkinsa paremmuudesta, ehkä mainittivimpina suurimman englanninkielisin animeuutisportaalin toimittajan rölläystempaus Kannon hyväksi, ja käyttipä aikoinaan kotimaisenkin julkaisun päätoimittaja Kajiura-aiheista juttua ponnahduslautana omalle Kanno-esitelmäänsä.

Itse pystyn myöntämään Kannon ihan jees artistiksi, vaikkakin hänen teoksensa kuulostavat itselleni hieman lainatulta — mutta mikäli oma suosikkini näistä kahdesta pitäisi valita, niin se on Yuki. Ja luultavasti aina tulee olemaan.

Mutta todellisuudessa näitten kahden vertailu on kuin vertailisi omenoita appelsiinehin.

Lue loppuun

Fanipoikuutta: Ar Tonelico

Olin alunperin ajatellut tekeväni suoran arvostelun tämän pelisarjan päätöskappaleesta, mutta tarkemmin ajatellen mielipide muuttui.

Sen verran mahtipontinen tapaus tämä on kokonaisuutena, että fanitusmittarit ovat olleet kaakossa monestakin eri syystä.

Gust-pelitalolla on periaatteessa kaksi tunnettua pelisarjaa — Toinen, vanhempi sekä huomattavasti laajempi on alkemiapelisarja Atelier.

Ja toinen on vain (toistaiseksi) kolmiosainen Science fiction fantasia Ar Tonelico. Ja arvatkaa kumpaa olen pelannut enemmän?

Lue loppuun

Fanipoikuutta: Macross

Historian lävitse voi puhua muutamista sarjoista jotka laukaisevat tietynlaisen faniryntäyksen tälle harrastukselle.

Omakohtaisesti kuulun niihin 80-luvulla koukutettuihin jotka saivat nähdä lähes tuoreeltaan ”laatu”sarjoja kuten Go-Shogun (Macron-1), sekä Blue noah (Thundersub), mutta eittämättä se pääsääntöisesti massakulutuslinjalle ajanut tapaus tästä aikakaudesta on varmaankin Super dimensional fortress Macross.

Lue loppuun

Fanipoikuutta: Noizi Ito

Mikäli minulta kysytään lempi hahmosuunnittelijaani, niin se on yhä oleva kaikkea käytännön järkeä vailla oleva Toshinari Yamashita.

Mutta mikäli minulla sattuukin olemaan niin sanotut järkevät housut jalassa, niin voisin myöntää olevani hyvinkin myötämielinen yhden kasvon ihmeelle, Noizi Itolle, jonka taidetta onkin tullut keräiltyä vuosien saatossa. Viime viikolla tulikin virallisten kirjojen osalta saldot lähes täyteen.

Lue loppuun