Pienoismallit: 1/12 Fujimi Honda CB1300 & Tee-se-itse Figma – FA-Girls Materia white.

Tässä hieman vielä yrittäen pitää edes jonkinlaista kirjoitustahtia yllä erinäisistä harrastuksistani, turvautumatta niihin kaikkein helpoimpiin asioihin — Tällä kertaa eräs projektinpoikanen, jossa kaksi hyvin erilaista pienoismallia kasattiin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

models049

Ensimmäinen osa on Fujimin CB1300 Super four moottoripyörän pienoismalli, ja toinen eräänlainen tee se itse Figma figyyri, eli Kotobukiyan Frame Arms Girl malliston Materia.

Lue loppuun

Hankinnat: Kun figyyrivalmistajilla karkaa mopo käsistä…

Tänään oli hentoinen joulu kun kaikki viime kuun lopussa tilaukseen laitetut tavarat päättivät ilmestyä kustin kainalossa kotiovelle.

Seassa oli tosin eräs nyytti joka aiheutti pienoista huvittuneisuutta vaikka tiesin että tapaus olisi aika koomisen kokoinen:

suht isohko laatikko 1/8 kokoluokan figyyrille...

suht isohko laatikko 1/8 kokoluokan figyyrille…

Näistä asioista paremmin kirjaa pitävät tietävät taatusti mistä värkistä on kyse, kun tapauksen varsinaista laatikkoa onkin ihmetelty jo paikassa, jos toisessa. Nähtäväksi jää jaksanko itse enää Godokasta ottaa kuvia erikseen, kun paremmin osaavatkin ovat ansioikkaasti asiasta uutisoineet.

Isojen poikien lelut II : 1/48 Macross VF-1S Valkyrie

Tässä jonkin aikaa sitten esittelin yhden lapsuusajan piirrettyjen aiheuttamaa pakko-ostosta, ja nyt on tullut aika esitellä toinen, joka onkin hieman enemmän vaikuttaneesta tapauksesta.

Itseasiassa saanen kiittää tätä tapausta nipponipiirrettyharrastustani suurimmaksi osaksi.

Kyseessä on tietenkin Macross, sekä sen sankarimecha, VF-1 Valkyrie

Lue loppuun

Isojen poikien lelut: Transformers Masterpiece MP1/2/4 – Convoy, Optimus Prime.

Uskoisin että melko usealla tiettyyn ikään ehtineellä keskivertoperheestä peräisin olevalla jannulla on jokunen muistikuva lapsuudestaan jossa kinuaa äidiltään jotakin lelua, mutta sitä ei saa erinäisistä syistä.

Aikuisuuteen tultaessa sekä oman pankkitilin kasvaessa, tulee tietty hetkiä, kun pääsee korjaamaan moisia lapsuusaikana kokemia vääryyksiä.

Tuplaten hauskempaa tästä ajatuksesta tekee tietty se, kun tiettyjen tuotemerkkien valmistajat päättävät myös lietsoa tätä ”Tässä on se lelu jota et koskaan lapsena saanut” ajatusmaailmaa julkaisemalla erityisen taidoikkaita, tai detaljoituja versioita lapsuudenajan värkeistä.

Näin kävi vuosia sitten myös erään lempisarjan kanssa, nimittäin Takara Tomy’n sekä Hasbron yhteissäätö Transformerssin kanssa.

Transformers — Robots in disguise

Ja isojen poikien rahojen haaliminen alkoikin sarjan kaikkein ikonisella hahmolla, eli itse suur-smurffi, Optimus Primella, tai Convoy, kuten hänet japanissa tunnetaan.

Lue loppuun

Fanipoikuutta: Shigenori Soejiman Art Deco androidi

Shigenori Soejima nauttii eräänlaista suosiota meidän harrastajakunnan tietyissä osissa, mutta rehellisesti puhuen hänen tuotoksensa eivät pääsääntöisesti aiheuta kovin suurta nostetta omalle osalleni.

Mutta kuten olen esimerkiksi huomattavasti yksinkertaisempia tapauksia harrastavan Bekkankoun kanssa todennut, kutakuinkin kaikilla illustraattoreilla tapahtuu se joku maaginen hetki, jolloin ei voi kuin ihailla lopputulosta, oli fani tai ei.

Tämän Soejiman luoman konseptin kanssa on vähän hassu tilanne, sillä mikäli hahmoa tarkastelee vain paperilla, hän on varsin tylsä ja tyypillinen tapaus.

Mutta kun ottaa hahmon ulkonäönkin huomioon, hän lakkaa olemasta pelkästään tylsä hahmo — oikeastaan hänen suhteen on väärin puhua hamosta, sillä insinööripornoa on ehkä parempi kuvailu hänen ulkonäöstään.

Atlus Persona 3 - Shigenori Soejima -- Aegis

Kyseessä on minun oma suosikkini Atlus:in Persona 3 pelistä — Aegis.

Lue loppuun

Figut: Köyhän miehen hyllyportaikot, osa 2

Tässä taas ihmetellessä pikku-ukkeleiden uusia saapumiseriä, tämä tarkoittaa sitä että aina vain vähiin käyvä tila täytyy käyttää aina tehokkaammin hyväksi.

Eli toisin sanoen enemmän figuja per neliömetrille.

Kuten jo aiemmassa postauksessa mainitsin, ongelmaksi tulee se että väistämättä takariviin päätyvät jäävät vaille kaipaamaansa huomota.

Tuolloin esilletuotu puuportaikko ei oikein sovellu lasivitriineihin, joihin se ykkösvaihtoehto onkin koruliikkeiden esittelytelineet, eli riserit.

Jostain syystä sopivan kokoisia ei tunnu kotimaiselta markkinoilta löytyvän, mutta eipä nuo maailmalla maltaita maksa. Mutta entä jos ehdottaisin miettimään jotain paikallisestikkin löytyvää?

Nimittäin kun kerran minulle ei poikamiesstatuksen omaavana ole sitä yleispätevää kodinhoitokonetta siunaantunut (tämä oli sitten muuten vitsi jälkimmäisen osan osalta), minä hieman possumaisesti juon juomani suoraan puteleista, kun en kerran oikein tiskivuoren kerryttämistä haluaisi tukea.

Näin ollen kurkkasin kaappeihin, ja rivistö käyttämättä jääneitä läpinäkyviä sylintereitä sai ajatuksen ponnahtamaan päähän.

Jospa näitä hyödyntäisi, ostoakryylin sijaan?

Tietenkin jos juomatavat ovat edes hieman sivistyneemmät kuin omani, niin eipä hätä ainakaan kovin hirveä ole, sillä ainakin paikallisesta halpamarketista löytyi kolmen seteissä erikorkuisia tapauksia alle euron kappale, mikä ei mielestäni ole kauhean paha, kun ajattelee, että halvin maailmalta löytämäni akryylistä väännetty jota pystyisi hyödyntämään on noin viisi jenkkitaalaa kappaleelta.

Italialaista lasia alle euron kipale.

Koska juomalasit ovat pääsääntöisesti avonaisia yläosastaan, niin ne ovat ihanteellisiä tuon ominaisuutensa kautta figyyreille, koska useimmiten niitten alustojen pohjissa sojottaa tappi jos toinenkin jolla ukkeli pysyy aloillaan.

Noh, mitenkäs nämä sitten toimivat käytännössä. Seuraa siis pienehkö ennen ja jälkeen vertailu:

Haruhi-hylly ennen halpamarkettilasitarjoilua.

Ja paukkulasien väärinkäytön jälkeen.

Erikorkuisilla tasoilla saadaan myös kivaa efektiä

Nessakin sai nostetta edellisvuosien joululahjasta.

Puista varianttiakaan ei olla täysin unohdettu, ja kaksiosainen korotettu laveri myös antaa hyvän mahdollisuuden tehdä ihan kivaa esitystä varsinkin jos saman teeman edustajia on enemmänkin:

Key figut. Tänne ängettiin vielä yksi Rin Natsume kissoineen hiljattain.

Mutta tämä lienee viimeinen postaus tälle vuodelle, ja samalla järjestysnumeroltaan 103 kaikkinensa, mutta enpä vielä ole päättänyt mitä tuosta vähentäisi virallisen satasen määrittämiseksi.

Projektit: Köyhän miehen hyllyportaikot.

Viime projektilörpötyksessäni olin kutakuinkin saanut olohuoneen kamat kutakuinkin halutuille sijoilleen.

Mutta pienenpien figyyreitten kanssa laakeat hyllytilat tuottavat silti pienoisen ongelman. Ne ovat kyllä laakeita, mutta samalla hyvin tasaisia, jolloin takarivin tapaukset tuppaavat jäämään vaille samaa huomiota kuin eturivin yksilöt.

Kuten viime kuvista pystyi päättelemään olen aikoinaan pahemmin haksahtanut Humikane Shimadan Mecha musume konseptiin, josta onkin pieniä mekanoituja neitosia siunaantunut hyllyllinen.

Ja kyseinen hylly onkin malliesimerki tasaisuuden tuottamasta ongelmasta.

Suora, mutta takarivin piiloon jättävä rivistö. Ongelmaa korostettu hieman kuvakulmalla.

Tyylitietoiset ihmiset ovatkin keksineet korukauppojen esittelytasot (englanniksi Riser), jotka ovat pääsääntöisesti kirkkaasta akryylista valmistettu.

Aikani pohdittua eri vaihtoehtoja mikään ei ihan natsannut kohdillen, joko tapaukset olivat liian isoja, tai pieniä johonkin suuntaan, tai sitten muutoin vain olevinaan turhan kalliita jos oli edes sinnepäin kuin olisi halunnut.

Asiaan tuli eräänlainen idea, kun päätin viimeinkin tehdä uuden stereoräkin liimapuulevystä (tyypillinen miehinen juttu, kun sopivaa ei löydy kaupasta, se tehdään itse hankkimalla tarpeet, ja työkalut huomattavasti kalliimmalla), ja tuosta talkoosta jääneitten hukkapalojen kanssa tuli kokeiltua, että vaikka korotus ei olisi dramaattinen, moisen käyttö portaikkona voisi vaikka toimiakkin.

Kyseisen hyllykön tasot ovat 100x30cm kokoisia, ja pienen laskutoimituksen jälkeen 100x40cm kokoisesta levystä saisi sopivasti leikkaamalla kaksi porrasta, niin että hyllykkö leviäsi hieman taakseppäinkin (jalkalistan aiheuttama hyllyn ja seinän väli)

Poikkiviipaloinnin jälkeen jäi vain kulmien leikkaus hyllyn päätytikkaita varten.

ylä ja alalevy koesovituksessa. Lovetuilla kulmilla pystyy säätämään hieman askelman pituutta.

Pienen lisäkorotuksen keksin käyttämällä huopatarrapaloja levyjen kulmissa ja keskellä, sentin sisennyksellä jotta tasot näyttäisivät leijuvan hieman.

Valmis paketti

Enää ei tarvinnut kuin asettaa figut takaisin paikoilleen ja takarivi kiittää uudesta huomiosta.

Omakekuva 501-lentojoukkueen kera: