Sinällään täytyy myöntää, että tämänkertainen aihevalinta on eräänlaista halvan huomion hakuisuutta, johtuen kohteen ajankohtaisuudesta, mutta toisaalta mikä on sitten kuitenkaan parempi tai huonompi aika yleensä ihmetellä mitään.
Peri brittiläinen, poliittisesti epäkorrekti, eräänlainen perusjuntti, mutta omasta mielestäni harvinaisen fiksu tapaus.
Tätä kaikkea on Jeremy Clarkson
Arkistokuva
Kuka tai mikä sitten on Jeremy Clarkson?
Minun täytyy myöntää, että välillä tulee tutustuttua erinäisiin elämyksiin mitä mielenkiintoisin lähtöviittauksin.
Tämänkertainen juttuni aihe, kun sai tutustumisinspiraationsa ei niinkään sen perusteella minkälaisen mainostuksen se sai julkaisuajankohtanaan — Vaan pelkän käytetyn taustamusiikin tähden, joka oli yhdessä Top Gear jaksossa.
Kyseessä oli Jeremy Clarksonin varsin romantisoiva tarina Alfa-Romeo Disco Volantésta, jonka videopätkä lainasi muunmuassa musiikkeja Matkalla Perditioniin elokuvasta, mutta kaikkein syvinpään vaikuttavat, ja mahdollisesti Lentävän lautasen teemaan parhaiten sopivimmat musiikit oli Cliff Mansellin sävellykset, Leaving Earth, sekä An end, once and for all.
Kummatkin kappaleet olivat BioWare studion tekemän pelitrilogian päätösjaksosta, Mass Effect 3’stä
Tästä sitten alkoikin eräänlainen pelimaratoni jonka tiesin jättävän hieman jakavia mielipiteitä itselleni.
PS3 -Bioware – Mass effect trilogy
Mitä länsimaisiin elokuviin tulee on olemassa yksi genre-laji joka tuppaa olemaan hieman ongelmallinen toteuttaa, ja tämä on moottoriurheiluelokuvat.
Näitäkin on toki muutama ihan kelvollinen tullut aikojen saatossa, aukkona omassa sivistyksessäni oleva Steve McQueenin tähdittämä Le Mans, sekä kaikesta punaniskameiningistä, Tom Cruisesta ynnä Tony Scottailusta kärsivä Days of thunder.
On toki myös Asif Kapadian ohjaama Senna, mutta tuo onkin enemmän elämänkertadokumentääri joten sen laskeminen joukkoon ei välttämättä ole oleellista.
Mutta mitä sitten tapahtuu kun hieman suuripiirteisimpiin juttuihin kunnostaunut, entinen teinitähti Ron Howard tarttuu aiheeseen?
Bluray: Rush
Silloin saadaan aikaiseksi sellaista kuin Rush.
Hollywoodi on viime vuosina alkanut uudelleenlämittelemään useita eri tuotksia 80-, sekä 90-luvulta.
Tänä viikonloppuna satuin katsomaan kaksi tämmöistä mikroaallotettua tapausta.
Olennaisesti ne eroavat kuitenkin siinä, että siinä missä toiseen on injektoitu ilmeisen suuri budjetti verrattuna alkuperäisensä, ja toinen on luultavimmin saanut vain murto-osan siitä budjetistä kuin alkuperäinen elokuvasovitus.
Mutta olennaisesti niissä tuntuu kiteytyvän lausahdus, että pelkästään raha ei ole laadun tae.
Mitkä filmit sitten oli kyseessä?
Kun kerran ollaan otettu päätös laajentaa kirjoitusrepertuaariaa, niin miksei sitten myös nipponipiirrettyjen harrastajakunnassa 3D-viihteeksi mainittujen tapausten käsittelyyn.
Joss Whedon ei välttämättä sano nimenä asiaan perehtymättömille varmasti mitään. Mutta kun sanoo että hän on mies Buffy – Vampire slayer, sekä Angel sarjojen takana, niin alkaa hoksottimet toimia.
Valitettavasti vaikka tykkäsin kummankin sarjojen huumorista vampyyrijutut eivät ole minun ykkösvalinta viihteeksi.
Whedon kuitenkin yritti kerran jotain aivan erilaista, jopa ehkä liiankin erilaista.
Seurauksena voisin sanoa olleen hänen parhain epäonnistumisensa tähän asti.
Firefly & Serenity bluray
Kyseessä on vuonna 2002 ennenaikaisesti lopetettu jenkkitelevisiosarja Firefly.
Vaikeimman kautta 