Offtopic: Käärmekuninkaan kuolema.

Sinällään on aikoinaan tehnyt mieli erottaa nämä autojutut omaksi blogikseen, mutta koska niitä niin harvoin tulee, niin hyväksikäytän jälleen offtopic lätkää.

Miten erottaa autoihmisen sellaisesta, joka on esimerkiksi vain paremmin tietäväinen piirros, taikka sarjakuvista?

Tarvitsee sanoa vain sanan ”Cobra” — Niin piirretyn median tuttavat ajattelevat Action Forcea, taikka sen alkuperäistä nimeä kantavaa G.I. Joeta.

Mutta autoihminen mieltää tuon sanan erääseen tiettyyn härskiyteen, nimeltään Shelby Cobra, joka oli aikansa Bugatti Veyron — Konfederaatiolaisittain.

Tämän auton mielettömyyden pystyy aika hyvin summaamaan katsomalla, jo aiemmin mainostamani brittitoimittajakoomikon Jeremy Clarksonin aatoksia autosta (kelatkaa 11:50 kohdalle jos automagia ei toimi, vaikka mainostaa sitä A/C Cobraksi, mutta silti sen moottori kuulostaa rivolta), tai sitten vieläkin kipeammän version tunnelmointia Bill Cosbyn sanoin (Jalopnikin löytämänä, jossa tuntuu olevan melkoinen Shelby-memoriaalipäivä menossa).

Cobra oli, ja on yhä autopiireissä melkoinen legenda, ja aikaisimmat Shelbyn virittämät Fordit olivat sitä myös, mutta kuten auton luojan, juuri edesmenneen Caroll Shelbyn maine, autotkin kävivät hieman happamiksi esityksiksi vuosien saatossa.

Aiemmat Shelbyn tuotokset olivat jotain harvinaislaatuisen hienoa, kun uusimmat Shelbyn virittämät Ford Mustangit eivät pärjänneet enää pelkällä raa’alla teholla, kun hieman sivistyneemmät virittäjät saivat parempia tuloksia pelkästään alustoja viilaten.

Myös monet lakijutut kopio-osien kitkemiseksi aiheutti närää suunnalla jos toisella.

Silti vaikka Shelbystä ei 70-luvun jälkeen kovin hyvää sanottavaa löydä, hänen aikaisimmat luomukset hohtavat yhä ajasta, kun jenkit jyräsivät jopa Ferrarit.

Sillä tämä vauhtivaari loi pari muutakin alkuperäistä legendaa Cobran lisäksi, Fordin Mustangista kehitetty Shelby Mustang GT-350, ja jopa harrastukseen liittyenkin, hieman vanhempien japanilaisten animaatioiden tuntijoille erään omalaatuisen päätähden — Gunsmith Catsin Rallyen Shelby Mustang GT500:n.

Veikkaisin, että ilman Shelbyn luomusta, tuokin rallatus olisi ollut asteen verran kesympi, tai ainakin olennaisesti erilainen.

Caroll Shelby : 1923 – 2012

Offtopic: Pohjustetta nimelle

Tänään on ollut sinänsä mielenkiintoinen päivä, että se toimi eräänlaisena muistutuksena valinnalleni tämän rainarimpsun nimeämiselle.

Kaikki tietenkin alkaa jo heti aamusta, kun normaali ihminen tekee noin 8 tuntia päivässä töitä, allekirjoittanut, tämän harrastuksen muitten kulujen edesauttamana joutuukin hieman pinnistämään enemmän, ja lisäpuhteeksi on otettu lehtienjakoa aamupalaksi.

Tätä riemua onkin jo siunaantunut jo lähes kymmenen vuotta, mutta pohdiskellessani hiljattain tätä lähestyvää merkkipaalua murhistui mieli jo hieman siitä, että enpä ole vielä viisivuotispalkintoanikaan saanut tähän päivään mennessä (sisäinen muistio: muista tämä sarkasmilla mikäli tulee pomolta lahjaoptiolappu eikä lopputili merkkipäivänä).

No — jokatapauksessa tänä aamuna paperipainatukset olivat hieman myöhässä, ei sinällään mitään ihmeellistä muuta kuin, että päällimmäisenä pohdintana oli amerikkalaisella kastikkeella maustettu Top gear jäisi katsomatta ennen päivätöihin lähtöää.

Joka aamuista riemua ehtikin riittää muutaman kilometrin verran, kunnes erehtymätön palaneen öljyn haju nousi sieraimiin, ja pikainen pysähdys, ja vahinkoarviointi tuotti melkoisen rivakasti poistuvan öljyn epäilyttävästi sen arpakuution suunnalta, jota myös vaihdelaatikoksi kutsutaan. — niin apropoona, tämä on muuten sellaista aluetta, että ajamme omilla pirsseillä, ei firman värkeillä.

Pikaisen puolentoista viikon ylimääräisten julkaisujen avulla suoritetun öljyntorjuntaoperaation jälkeen ei tietenkään auttanut kuin kutsua apua paikalle, lähinnä tietenkin sen lähimmän sukulaisen, eli mamman herättämäinen ennen kukonlaulua, josko se aina tyrkyllä oleva italian ihme olisi toiminnassa — joka ihme kyllä oli.

Vara-auton saapuessa tulikin ilmoitus että toivottavasti ei sada, sillä tuulilasinpyyhkijät olivat kuitenkin sanoneet itsensä värkkiä käynnistäessä väkivaltaisesti irti, ja kyllä — jälleen erehtymättömästi olikin tuon Lucasin taikasavun läheinen sukulainen, eli Marellin-myski olennaisesti sisätilassa.

Mutta, ilmainen leasing on ilmainen leasing, ja loppulenkki tulikin hoidettua mallikkaasti ennenkuin kenelläkään oli edes oikeata syytä soitella, että lehti ei olisi tullut ajallaan.

Kotio ajellessa tulikin jälleen pohdittua, että mites se sitten se rotisko sieltä naapuripitäjästä suorituisi kotiin jälleen, kun mieleen tuli muistutus eräästä puutteesta, eli irrallisesta vetolenkistä. — Sinänsä ironinen juttu, että tuli auton mukana tingittyä hinausköysi, mutta jos pirssi olisikin 300 kilometrin hakumatkalla lauennut, olisi se ollut aika laiha lohtu tämän puutteen takia.

Onneksi ranskalaiset (niin, se Renaulttihan minulla oli) eivät harrasta mitään ihmeellisyyksiä kuten voortti, tai volkkari, ja ihan halpamarketti, ynnä rautakauppatavarasta sai sovellettua varmasti pätevän verson sellaista korvausta vastaan, että pohti olisko se sittenkin ollut varaosana ehkä halvempi.

Tässä vaiheessa vaatteisiin perusteellisesti tarttunut Marelli-myski myös edesauttoi sitä, että eivät mummot tulleet ainakaan tappituntumalle kassajonoissa — jotain iloa siis tuostakin.

Värkkiä hinaillessa kotiinpäin taas hieman toisenlainen koetus oli tietenkin vaihteistoöljyn varsin voimakas odoori joka leijaili takakonttiin kerätyistä imeytyspapereista — Kotiin kuitenkin selvittiin ilman, että tässä välissä nautittu pikainen aamiainen olisi löytynyt sylistäni.

Alunperin olinkin toiveikkaasti ajatellut, että jospa vika olisi pelkästään vetoniven suojakumissa, tosin hieman mieltä arvellutti, että yleensä ne osat jotka minulla varalla onkin, eivät yleensä laukea, eli kyseinen osa nyt oli kuin olikin hyllyssä.

Autoa kuitenkin tunkatessa ylös toiselta reunaltaan lattialle alkoi jälleen vuotaa tuota maagista voiteluainetta, ja nyt suunta oli sellainen että toiveeni halvasta tai oikeastaan edes helposta korjauksesta katosivat tyystin.

Tilanteen todettua, että omasta kulkineesta ei siis olisi ajopeliksi ainakaan pariin viikkoon alkoi mieltä painamaan sukuleasing torinon ihmeen toimimattomat lasinpyyhkimet, ynnä viikonlopulle luvatut räntäkelit.

Onneksi tietenkin isäpuoli hieman jostain työperinnejutusta onkin tykännyt keräillä italian ihmeitä enemmänkin, ja mammale tyhty tarkistussoitto, että onko mitään tiettyä autoa tiedossa monien joukossa josta voisi kriittisen pyyhkimenmoottorin käydä varastamassa lainaamassa — ja kyllähän siellä oli — unohti vain tietenkin puhelimessa mainta, että kyseinen pirssi on nyt tällä hetkellä puolen metrin lumikinoksen alla.

Koska autoiluhistoriikkini onkin aloitettu näillä torinon ihmeillä, lempinimeni voisi yhtälailla olla Tony, sillä niinhän ne jenkitkin sanoivat, että Fix It Again Tony. — Kokemuksesta oli tietty sen verran hyötyä, että siinä ajassa kun mammani oli lähtenyt ajaman töistään kotio, oli kaivettu väylä osalle, irroitettu se, sekä jo irroittamassa se kiusaa aiheuttanut yksilö hänen saapuessa pihaan. Ja hänen työpaikkansa on vähän kuin se kulmakauppa, eli lähempänä kuin luulettekaan.

Kotiin siis jälleen selvittyäni sotasuunnitelmia siis mietitään mitä muuta pitäisi auton kanssa jumppailla, kun ilmeisesti arpakuution mukana pitäisi ottaa myös moottori pesäsätään irti remontin ajaksi ja niin monet yleensä kiusallisesti sijoitetut huoltokohteet olisivat paremmin tyrkyllä…

Mutta silti täytynee myöntää, että on tässäkin varsin mielenkiintoinen palkinto siihen, että Blogille tuli 15000 todellista iskua (kokonaismäärä – etusivu – nazenani = 15k)… että näin.

EDIT:

Ja moottori-irroitusjumpan jälkeenhän ei paljastunut muuta, kuin tulitikkuaskin kokoninen reikä arpakuution kyljestä, kun joku oli epätoivoisesti yrittänyt päästä pihalle … noh … sillai…

Offtopic – Vaiko sittenkään? : Top Gear

Kun aikoinaan pohdiskelin animeharrastustani aikojen alusta, niin yllättäen kun eräs maailmanlaajuisesti ehkä kaikkien aikojen yleisömenestykseksi luonnehdittu autoilumakasiini aloitti toissa viikonloppuna kahdeksannentoista tuotantokaudensa ”uudella” formaatillaan, niin en voinut ollut huomaamatta, että suhteeni siihen on vähän samanmoinen kuin japanilaiseen animaatioon.

Top Gear sarjan juurethan ulottuvat paljon pidemmälle kuin tuo kahdeksaontoista kautta antaisi olettaa.

Itse muistan katselleeni jaksoja jo myös 80/90 luvun taiteessa — silloin kun vasta tuotantotiimiin saapuneella Jeremy Clarksonilla oli melko hilpeä afro.

Top Gear logo vuodelta 1989 - Ja vanhempiakin löytyy.

Clarkson toi kuitenkin muutoksen, hän toi sarjaan sarkasmin.

Pikkuhiljaa brändi kehittyi melko peruslaatuisista arvosteluista arkisista ajokeista (kuvitelkaa ihan oikeasti herra Clarksonin, kuin hän nykyään on, kehumassa 90-luvun Ford Escortin koelautaa järkeväksi), spektaakkelimaisiksi esityksiksi, kun tuotantotiimin jäsenet heittivät kuivaa huumoria samalla ajaen renkaita vanteilta yhä ihmeellisemmistä urheiluautoista.

Toki on sanomattakin selvää, että alkuperäinen Top Gear elää nykyisin nimellä Fifth gear, kun BBC päätti pistää brändin jäihin tultaessa 2000-luvulle, ja silloinen tuotantotiimi yksinkertaisesti vaihtoi nimeä, sekä kanavaa, ja kanava vaihtui toistamiseen tälle vuodelle.

Kun sarja käynnistettiin uudelleen BBC’n toimesta vuonna 2002 alkaa yhtäläisyydet korostua toiseen intohimooni, sillä sarja on periaatteessa pysynyt vuodesta 2003 lähtien samanlaisena.

Kolme jätkää, liuta autoja, omalla pienellä leikkikentällään.

Vuodesta 2002 lähtien käytössä ollut logo

Olennaisesti suurin muutos vuosien varrella uuden sarjan kanssa on kuinka Andy Wilmanin ohjaama tuotantotiimi on oppinut käsittelemään aihetta, kun kolme junttia jotka puolet päivästä eivät voi sietää toisiaan, ja toisen puoliskon ovat parhaimpia kavereita virittelemässä mitä pöyristyttävimpiä asioita neli, ja joskus useampipyöräisistä ajokeista.

Uuden sarjan kuivahkoista alkuajoista ollaan tultu tilanteeseen jossa jokainen auto saa periaatteessa oman pienen elokuvansa, asianmukaisin tehostein, ynnä musiikkiraitoineen.

Mutta mikäli pidetään Clarkson yhdistävänä tekijänä menneen ja nykyisen suhteen kanssa, hänen olemuksensa on toki kasvanut sekä ohentunut vääristä paikoista, harmaantunut uhkaavasti, sekä hänen mielipiteensä ovat kärjistyneet aika tavalla, joka onkin johtanut viime vuonna jo vaatimuksiin hänen erottamiseksi BBC’ltä, mutta olennaisesti hänen intohimonsa tekniikkaa, eritoten autoja kohtaan, sekä hänen ulosantikykynsä asiasta on pysynyt samana.

Toinen esimerkki on myös sarjan alkutunnus.

Vaikka Allman Brothersin Jessica, on ollut sen alkutunnus jo niin kauan kuin sarja on ollut olemassa, se kuulostaa aina yhtä hyvältä kun uunituore jakso tulee ihmeteltäväksi.

Sama pätee animaatioihinkin. Ne saattavat kierrättää vanhoja juttuja ties kuinka monta kertaa jo nyt… mutta ei se pitäisi estää nauttimasta mahdollisista uusista vivahteista mitä siinä sivussa tulee tarjoille.