JPT – eli Julkinen PalveluTiedote.
Jokaiselle jostakin kommentoivalla sattuu varmaankin eräs asia, nimittäin tulee kommentoineeksi jotain jostaikin jollain lailla joka on muulle maailmalle päivänselvä asia, mutta itse et kuitenkaan jostain syystä tuosta tietoinen ollut.
Oma kompastuskiveni tuntuu olevan tällä kaudella pyörivä Mawaru Penguin drum jonka seurauksena pieni sininen lintu ilmaantui blogin ohjauspaneeliin ilmoittelemaan että ”hoi, siusta juoruillaan.”
Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi mitä hain, ja tunnelmointi sen jälkeen on hieman mielenkiintoinen.
Koska kyseessä oli julkinen viestipalvelu, ja kyseiset viestit varmasti päätyi monien ihmisten tietoon, niin ajattelinpa pistää tiedotteen pystyyn.
Mutta, ensin se pienempi paha.
Ennen Penguin drumia minä en tiennyt kuka herra nimeltä Kunihiko Ikuhara oli, olkoon tämä sitten nyt kuinka suuri synti tunnustaa tahansa, tämä oli todellisuutta.
Tiedän kyllä hänen teoksiansa nimeltä, eli lähinnä Utena, sekä Sailor moon, josta edellistä ensimmäistä en ole katsonut mitään, pelkästään kuullut kyseenalaisia juttuja, ja ensimmäistä toista (EDIT: PRKL…) jaksoin ruotsiksi lauletun alkutunnuksen, sekä kaksi minuuttia itse sisältöä ennenkuin pääkopassa raikui melko tanakka ”Ei” miete.
Tiesin kyllä että Penguin drumin ohjaaja oli nämä tehnyt, ja vaikka muistikuvat nyt tuovat esille luettuja pohdintoja utenan pienistä toistuvuuksista, en nyt sattunut osata yhdistää vihjeitä että kyseisen ohjaajan egon lempimasturbointiväline on juurikin toistuvat videopätkät.
Tämän kaikki sanottuani, voin siis rehellisesti todeta tilanneeni kalapuikkoja, ja sainkin pallokalaa.
Mutta kuten tähän asti todettua, pientä nykimistä huolimatta sarja on ollut melkoisen hilpeää seurattavaa.
Olisinko silti tuonut toistuvan kohtauksen ongelmana esille jos olisin tiennyt ohjaajan fetismeistä? .. Luultavasti, jos sarjasta on minun Zeniä häiritsevä asia, minä kyllä sanon siitä oli tilanne mikä hyvänsä. Mitenkä se sitten sanottaisiin on toinen juttu.
Tästä nyt selvitään hieman kolhiintuneella egolla, mikä ei sinällään paljoa haittaa sillä se jo muistutti kuin kahdeksan vuotta lehtijakokäytössä ollutta henkilöautoni kylkeä, eli elämää on jo nähnyt.
—
Toinen probleema on jo hieman peruslaatuisempi, eli se mitä minä teen nyt sitten väärin, erään henkilön mielestä jolla on au-tho-ro-tieta.
Minun logiikassani arvostan animaatiostudioita ennen yksittäisiä ohjaajia.
Rehellisesti puhuen, mikäli sanot minulle minkä tahansa animaatio-ohjaajan nimen, Miyazakia, Annoa, ja Negishiä lukuunottamatta saatan katsoa sinua hölmistyneenä.
Mutta mikäli mainitset animaatiostudion, niin silloin saattaa päässä alkaa raksuttamaankin.
Miksi näin?
Minun arvomaailmassani ohjaaja edustaa näkemystä, mutta studio kokonaisuutta.
Mitä olisivatkaan nämä eksentriset ohjaajat, ilman niitä studioita jotka antavat toteuttaa heidän mielitekojaan kuten he haluavat?
Studion tuotantovaltaa ei myöskään pidä aliarvioida, keikkaohjaajilla on myös melko selvät pelisäännöt siitä kuka on lopulta pomo, kysykää vaikka Yukata Yamamotolta miten käy kun homma ei luista toivotusti.
Jälleen palatakseni Penguin drumiin, tässäkin Brains base studio oli itselleni hiljattain nähdyn Baccanon takia paljon mahtipontisempi ostosana, kuin lähinnä taantuvaa päänsärkyä aiheuttanut ohjaajan nimi, joten katsoin luonnollisemmaksi tuoda enemmän minua kiinnostava tuotannollinen puoli esille.
Mikä sitten tekee tästä perusluontoisemman ongelman? — Olen aina katsonut studion nimen ennen ohjaajaa jo niin kauan kuin olen japanilaisesta animaatiosta mihinkään kirjoittanut.
Tämä voi suurelle yleisölle olla jälleen suuri synti, mutta tämä on kuitenkin mitenkä minä toimin, ja olen aina toiminut, ja luultavasti tulen toimimaan.
—
Tässä siis kaksi kauhistuttavaa synnintunnustusta.
Sinänsä tämä kaikki ihmetyttää sillä en ole tietoisesti esittänyt mitään kaikkitietävää kädet taskussa patsastelevaa näsäviisastelijaa, mutta mikäli näin on mielikuva tullut, niin pahoitteluni tästä. Se ei ole ollut tarkoitus.
Tavallinen erehtyväinen harrastaja minä vain olen.
Joten jos jotain kommentoitavaa minun jutuista tulee, niin kommentoikaa siellä missä minäkin vaikutan, eikä niin että jälkeenpäin pitää kuulla asioista.
(Tai vaihtoehtoisesti siten ettei ainakaan tarvitse jälkeenpäin kuulla)
Vaikeimman kautta 