JPT – Remppalomaa

JPT – Eli julkinen palvelutiedoite.

Tässä pienenä ilmoitusluontoisuutena, että päivitykset saattavat venähtää tältä kuulta tyystin kun armas taloni vaatii hieman aikaa, rakkautta sekä huolenpitoa.

vv60

Operaation luonne on parannella rakenteiden sisältä paljastuneiden tupakka-askien perusteella 90-luvulle ajoitetun tallinoven umpeenlaitto.

Näyttää hieman rajummalta kuin todellisuudessa on, mutta kaikki liikenevä aika tähän nytten melko hyvällä varmuudella uppoaa ainakin lähiviikkoina, ja mahdollisesti siitä eteenpäinkin, mikäli taka-alalla näkyvä ovi päättää heittäytyä koomiseksi kun sekin pitää myös vaihtaa.

Vaikein kolmas vuosi.

Vaikka teknisesti ottaen virallinen merkkipäivä on keskellä ensi viikkoa, ajattelin nyt tässä lähempänä totuutta käsitellä kuluneen vuoden nyt, etenkin kun tuntuu, että juttuideat eivät tunnu luonnosasteelta kehittyvän toivotulla tavalla.

Sinänsä ei kulunut vuosi monta hurraata saa osakseen, etenkin kun tuli blogi devalvoitua irroittautumalla ani-mu palvelusta, ja päämääräisesti blogia seuraavien ihmisten määrä on huvennut kouralliseen.

Vaikka kyseessä oli perusteellinen jalkaansa-ampuminen, niin silti ei päätöstä ole pahemmin katunut, kun ottaa huomioon kuinka oman psyykkeen hallituksen kaikki asteet äänestivät asiasta harvinaislaatuisesti yksimielisesti.

Aihepiirien laajentaminen helpotti tietenkin hieman ulosantia, ja helpotti myös omia patoutumia blogin suhteen.

Japaniharrastuksen osuus on jälleen ollut kasvussa, mutta muita juttuja ei olla hylkäämässä, vaan autoihin, ynnä pienoismalleihin palaillaan mahdollisesti, kun tilaisuuksia tulee kohdalle.

Eri harrastusosioiden yhdistäminenkin on hyvinkin todennäköistä juttujen suhteen, esimerkiksi Platzin pienoismallivalikoimiin kun on ilmestynyt melkoiseksi suosikkituotteeksi Girls & Panzerin mallisto.

Kirjoitustahti (entinen tavoite kerran viikkoon, joka onnistui melko hyvin) voi nyt tosin uudelle vuodelle jäädä pienemmäksi, lähinnä johtuen siitä kuinka paljon haluan käyttää aikaa jutuille, joita parhaimmillaan (tai pahimmillaan, miten sen nyt ottaa) tilastojen mukaan vain pari ihmistä lukee.

Toki sekaan sattuu joitakin tapauksia jotka kerää hakukonelöytöjä, kuten vuoden (hieman valikoitu) top kymppi osoittaa:

Rekkasedän lelupainos – 296 iskua

Nukke-Risen esittely – 210 iskua (joka tosin suurimmaksi DD-foorumin ansiota)

Alkemistiseikkailun kolmas osa – 194 iskua

Valoasennusjumppa – 168 iskua

Ei niin uuden angstitaikatyttöseikkailun käsittely – 167 iskua

Viimeinen ani-mussa ilmaistu hankintapostaus – 131 iskua

Ompeluharjoituksia – 115 iskua

Spaissarin ja Suden käsitely – 98 iskua

Yamadan seikkailujen käsittely – 97 iskua

Mark 2 Nepparin käsittely – 91 iskua

Mark2 neppari on sinällään huvittava ilmestys tässä, sillä käytännössä se on yli vuoden vanha juttu, jolloin siitä uupuu jo esimerkiksi ani-mun alkupiikki, joka tosin oli verrattain pieni alkujaansakkin.

Muut pintansa pitävät jutut ovat kaiketi Atelier Roronan juttu, joka keräsi yhä 66 hakua, joka on toki vaatimaton luku, mutta saan tuohonkin lukemaan ynnättyä monen tuoreemman jutun tulokset helpostikkin.

Vaikka loppuvuoden tulos onkin sanalla sanoen surkea, en sinällään halua kirjoittamista lopettaa harrastuksena, vaikka harrastuksista nyt sitten tulee kirjoitettuakin.

Nyt vain on kyse tuleeko aivan pakottava tarve aloittaa kirjoittaa jostakin.

Esimerkiksi viimeviikolla hieman hätäisemmin läjään lyöty paremman pienoiskanteleen rakennus sai kolme (3) iskua osakseen, ja sitä edeltänyt X-comin käsittely neljä (4).

Silti hatunnosto, sekä kiitokset niille muutamalle kärsivälliselle, jotka ovat jaksaneet ihmetellä näitä juttujani näinkin pitkään.

JPT: Pienehkö ohjelmanmuutos.

Begin palvelutiedoite.

Eli-eli…

Ensin tietty tässäkin yhteydessä kiitokset Ani.mu agregaatille kahden vuoden palvelusta, mutta nyt tuli aika teitten erkamiselle.

(Samalla poistui tarve pitää otsakkeessa valikoidut julkiset epäsuorat palautteet.)

Syynä, että pääsääntöisesti animeista kirjoittaminen loppuu nyt.

On toisaalta hieman noloa tunnustaa liittyvänsä siihen joukkioon jotka rapian kahden vuoden aiheesta blogaamisen jälkeen heittää hanskat nurkkaan, mutta totuudessa kirjoittelua on ollut muodossa jos toisessa jo kahdeksan vuotta.

Pääsääntöinen ongelma on lähinnä kyvyttömyys heittää tarinaa lonkalta, huomasin olevani samassa tilanteessa kuin aikoinaan toisen animelehtikauteni lopussa, että kirjoittaminen kävi työstä.

Naurakoon ken haluaa, mutta kun palkkatyötuntisaldo on yhä, kuten animelehden aikoihin 60 tunnin hujakoilla viikossa (Kuten sanoin lapset, hankkikaa kunnon koulutus ettei tarvitse yksin taloaan maksavana itseään näin kiusata), se että stressilelu ei enää lelusta käynyt kävi ongelmaksi.

Tämä harrastuskannan osa on muutoinkin hieman murroksessa, kun pohdin että haluanko olla ”se kylähullu”, tai että onko kaiken krääsän haaliminen ollut sen arvoista muutenkaan.

Ongelma on kehittynyt jo niin pitkälle että piti laittaa virtuaaliteekerhokin jäähylle, erinäisistä mutta myös asiaan liittyvistä syistä.

Koska totuus lopulta pisti tuolla spice & wolf jutun loppupuolella niin pahasti silmään, että kun haikailen sen ajan perään, että saisi asioita aikaisiksi, sitä aikaa sitten tehdään.

Viikon koeajan aikana onkin ollut positiivista tulosta. Sora no woton hankinnan jälkeen sen pystyi katsomaan pääsääntöisesti ilman murheita, että mitä tästäkin nyt kirjoittaisi, ja teekerhon laitettua jäähylle oli aikaa katselujen lisäksi auton pyöränkoteloiden putsaukselle, massaukselle, sekä autotallin siivoamisen aloitukselle (tosin jos rehellisiä ollaan, niin siitä ei taida koskaan loppua tulla).

Blogia en sinällään hylkää, mutta aihepiiri nukkekuvausten ja säätämisten lisäksi saattaa laajentua yllättävän kattavaksi. Kun kerran harrastuksina on RC-pienoismallit, tavalliset muovimallit, kaksi autoakin laitettavana, päivittäisen kulkineen piiskauksen lisäksi.

Voihan se olla että piirretyt joskus taas innostavat, mutta nyt laitetaan niitten osalta paussi päälle, ennenkuin hommasta olisi mennyt maku täysin.

END OF LINE.

Vaikein toinen vuosi

Njahas.. edellisen kuukauden pienten vastoinkäymisistä huolimatta tuli selvittyä tähän pisteeseen, eli vuosikatsauksen alulle

Nyt on jälleen tylsää tilastotiedettä, sekä mahdollisia tulevaisuuden kuvioita tarkemmin.

Paakkelsia ei tänä vuonna tullut tarjoille senkään vertaa kuin viimeksi, joten juhlakuvaa ei siis nyt tullut aikaiseksi.

Lue loppuun

Luonnosten siivousta (tai ne niin hyvät ideat, ja niitten tylyt turmiot).

First things first — kuten yanquit sanoisivat.

En ole pyhimys luonteeltani, enkä oikein näe mitään syytä sellaiseksi ryhtymiseen, joten voinen avoimesti tunnustaa viime viikonlopun tunnelmointia.

Psyykkeen herätessä täyteen tietoisuuteen sunnuntaiaamuna lukiessa desugaalan tulokset, päänupin sisällä oma Id tervehti Egoa tällä tavoin:

Herra Clarkson esittää olennaisimman -- Mihin sitä röllejä tarvitsee, kun pystyy rölläämään itsensä?

Minkäs sitä itselleen voi, jos elättelee pieniä toiveita, tiedä edes olinko kymmen parhaan joukossa, mutta jokatapauksess rehellinen tappio, on rehellinen tappio, ei se siitä miksikään muuksi muutu.

Nyt kun tuo on käsitelty, niin kuitenkin haluan antaa jälleen sydämelliset onnittelut Ilonalle voitosta — Jos jollekkin on hävittävä, niin hänelle ihan valintaperustelujenkin mukaisesti, muista meriiteistä nyt puhumattakaan.

Tästä paremmuudesta kamppailun kautta päästään tietenkin sopivaa aasinsiltaa pitkin tämänkertaiseen aiheeseen, eli näennäisen itsekritiikin myötä torppaantuneet luonnokset joita viime vuoden mittaankin tuli muutama umpikujaan päätynyt tapaus.

Hypyn jälkeen ne kivat ideat, jotka eivät kuitenkaan kestäneet loppuun asti…

Lue loppuun

JPT: Anteeksi maalaisuuteni.

JPT  – eli Julkinen PalveluTiedote.

Jokaiselle jostakin kommentoivalla sattuu varmaankin eräs asia, nimittäin tulee kommentoineeksi jotain jostaikin jollain lailla joka on muulle maailmalle päivänselvä asia, mutta itse et kuitenkaan jostain syystä tuosta tietoinen ollut.

Oma kompastuskiveni tuntuu olevan tällä kaudella pyörivä Mawaru Penguin drum jonka seurauksena pieni sininen lintu ilmaantui blogin ohjauspaneeliin ilmoittelemaan että ”hoi, siusta juoruillaan.”

Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi mitä hain, ja tunnelmointi sen jälkeen on hieman mielenkiintoinen.

Koska kyseessä oli julkinen viestipalvelu, ja kyseiset viestit varmasti päätyi monien ihmisten tietoon, niin ajattelinpa pistää tiedotteen pystyyn.

Mutta, ensin se pienempi paha.

Ennen Penguin drumia minä en tiennyt kuka herra nimeltä Kunihiko Ikuhara oli, olkoon tämä sitten nyt kuinka suuri synti tunnustaa tahansa, tämä oli todellisuutta.

Tiedän kyllä hänen teoksiansa nimeltä, eli lähinnä Utena, sekä Sailor moon, josta edellistä ensimmäistä en ole katsonut mitään, pelkästään kuullut kyseenalaisia juttuja, ja ensimmäistä toista (EDIT: PRKL…) jaksoin ruotsiksi lauletun alkutunnuksen, sekä kaksi minuuttia itse sisältöä ennenkuin pääkopassa raikui melko tanakka ”Ei” miete.

Tiesin kyllä että Penguin drumin ohjaaja oli nämä tehnyt, ja vaikka muistikuvat nyt tuovat esille luettuja pohdintoja utenan pienistä toistuvuuksista, en nyt sattunut osata yhdistää vihjeitä että kyseisen ohjaajan egon lempimasturbointiväline on juurikin toistuvat videopätkät.

Tämän kaikki sanottuani, voin siis rehellisesti todeta tilanneeni kalapuikkoja, ja sainkin pallokalaa.

Mutta kuten tähän asti todettua, pientä nykimistä huolimatta sarja on ollut melkoisen hilpeää seurattavaa.

Olisinko silti tuonut toistuvan kohtauksen ongelmana esille jos olisin tiennyt ohjaajan fetismeistä? .. Luultavasti, jos sarjasta on minun Zeniä häiritsevä asia, minä kyllä sanon siitä oli tilanne mikä hyvänsä. Mitenkä se sitten sanottaisiin on toinen juttu.

Tästä nyt selvitään hieman kolhiintuneella egolla, mikä ei sinällään paljoa haittaa sillä se jo muistutti kuin kahdeksan vuotta lehtijakokäytössä ollutta henkilöautoni kylkeä, eli elämää on jo nähnyt.

Toinen probleema on jo hieman peruslaatuisempi, eli se mitä minä teen nyt sitten väärin, erään henkilön mielestä jolla on au-tho-ro-tieta.

Minun logiikassani arvostan animaatiostudioita ennen yksittäisiä ohjaajia.

Rehellisesti puhuen, mikäli sanot minulle minkä tahansa animaatio-ohjaajan nimen, Miyazakia, Annoa, ja Negishiä lukuunottamatta saatan katsoa sinua hölmistyneenä.

Mutta mikäli mainitset animaatiostudion, niin silloin saattaa päässä alkaa raksuttamaankin.

Miksi näin?

Minun arvomaailmassani ohjaaja edustaa näkemystä, mutta studio kokonaisuutta.

Mitä olisivatkaan nämä eksentriset ohjaajat, ilman niitä studioita jotka antavat toteuttaa heidän mielitekojaan kuten he haluavat?

Studion tuotantovaltaa ei myöskään pidä aliarvioida, keikkaohjaajilla on myös melko selvät pelisäännöt siitä kuka on lopulta pomo, kysykää vaikka Yukata Yamamotolta miten käy kun homma ei luista toivotusti.

Jälleen palatakseni Penguin drumiin, tässäkin Brains base studio oli itselleni hiljattain nähdyn Baccanon takia paljon mahtipontisempi ostosana, kuin lähinnä taantuvaa päänsärkyä aiheuttanut ohjaajan nimi, joten katsoin luonnollisemmaksi tuoda enemmän minua kiinnostava tuotannollinen puoli esille.

Mikä sitten tekee tästä perusluontoisemman ongelman? — Olen aina katsonut studion nimen ennen ohjaajaa jo niin kauan kuin olen japanilaisesta animaatiosta mihinkään kirjoittanut.

Tämä voi suurelle yleisölle olla jälleen suuri synti, mutta tämä on kuitenkin mitenkä minä toimin, ja olen aina toiminut, ja luultavasti tulen toimimaan.

Tässä siis kaksi kauhistuttavaa synnintunnustusta.

Sinänsä tämä kaikki ihmetyttää sillä en ole tietoisesti esittänyt mitään kaikkitietävää kädet taskussa patsastelevaa näsäviisastelijaa, mutta mikäli näin on mielikuva tullut, niin pahoitteluni tästä. Se ei ole ollut tarkoitus.

Tavallinen erehtyväinen harrastaja minä vain olen.

Joten jos jotain kommentoitavaa minun jutuista tulee, niin kommentoikaa siellä missä minäkin vaikutan, eikä niin että jälkeenpäin pitää kuulla asioista.

(Tai vaihtoehtoisesti siten ettei ainakaan tarvitse jälkeenpäin kuulla)

Vaikein ensimmäinen vuosi.

Nyt kun uskaltaa taas jälleen tulla ulos bunkkeristaan aprillipäivän osalta, on aika omalta osalta vakavoitua hieman.

Vuosi sitten tuli aloitettua tämä blogaamisen jalo harrastus kun kirjoitushalut yhä vain hieman nakersivat mieltä.

Koska mikään supersuosittu tapaus tästä ei ole tullut, tarjoilut olivat sen mukaiset.

Mutta mikäli tylsää tilastotiedettä sekä katselmuksia vuoden ajalta haluaa, niin hypyn jälkeen sitä on tarjoilla.

Lue loppuun